Prufrock the Outsider

Helsingin Sanomissa 3.11.07 Jukka Petäjä tarkastelee T.S Eliotin runon The Love Song of J. Alfred Prufrock (1919) suomennoksia. Hän pitää niitä kelvottomina, koska niissä ei ole "soinnillisuutta, rytmitajua ja laulullisuutta". Ne eivät "soi".

Kun lukee Petäjän poimimat esimerkit, tulee samaa lopputulokseen: uusia suomennoksia tarvitaan.

Tässä näytteet  Leo Tiaisen (1949) ja Ville Revon (1992) kyseisen runon ehkä siteeratuimmasta säkeistä:

In the room the women come and go / Talking of Michelangelo.

Naiset tulevat ja menevät huoneessa / puhellen Michelangelosta
(Tiainen) tai Huoneessa vaeltaa naisia / puhuen Michelangelosta (Repo).

Totta se on - suomennokset eivät välitä alkuperäisen runon esteetistä viestiä kuin osittain. Suomenokset eivät ole enää runoutta vaan proosaa. Tällaisten suomennosten edessä tulee mieleen, kannattaako runoutta edes yrittää suomentaa.

Haastankin teidät, rakkaat lukijani, kokeilemaan ylempänä olevan runon säkeiden suomentamista kommenttilootassani. Paras käännös saa palkkioksi kirjani Loistava puhallus, jonka postitan vapaavalintaiseen osoitteeseen.

Edesmennyt Juice olisi todennäköisesti kääntänyt ylläolevan runon säkeet mestarillisesti kolmessa sekunnissa.