Tämän laulun sanoissa on bluesin yksinkertaisuus ja suomalainen molli.  Laulun kertojan perkeleenmoisessa nöyryydessä on jotakin sankarillista ja ihailtavaa. Miten pienestä kaikki onkaan kiinni tässä elämässä, maailmassa. Ja välillä valta on ihan omissa käsissä. Mies palaa kotikonnuilleen, entisen rakastettunsa kotitalon liepeille hengailemaan, vain tajutakseen, että juna meni jo. Siinä minun tulkintani.

Minä voisin olla se mies.

Mä tunnen ojat, mä tunnen penkereet
Mä tunnen ojat, mä tunnen penkereet
Mä tunnen kuuset isoiks kasvaneet
Mä tunnen talon jonka kaukaa nään
Mä tunnen talon jonka kaukaa nään
Seisahdun ja katselemaan jään

Ja mä käännyn hiljaa pois
En tahdo sua herättää, säikäyttää

Et sä tiedä mua odottaa
Et sä tiedä mua odottaa
Et sä tiedä etten tullutkaan

Ja mä käännyn hiljaa pois
En tahdo sua herättää, säikäyttää

Jossain kuulen koiran haukkuvan
Jossain kuulen koiran haukkuvan
Lumihankeen heitän tupakan

Ja mä käännyn hiljaa pois
En tahdo sua herättää, säikäyttää