Harvempi tuntee Harri Holkerin sukunimen etymologiaa. Enkä minäkään sitä itse ole tullut ajatelleeksi. Erno Paasilinna sen joskus otti puheeksi. Holkeri on jäähai tai grönlanninhai. Se elelee syvällä, noin <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />2000 metrissä, Atlantin pohjoisissa vesissä. Sen elintavoista tiedetään hyvin vähän. Se on armoton peto, jonka sanotaan iskevän kaikkeen mikä liikkuu. Sen vatsasta on löytynyt merkkejä mm. poroista, jääkarhuista ja hevosista. Olisiko Paasilinnan Petsamon historiassa puhuttu myös ihmisistä. Saatan muistaa väärin. Arvellaan, että vanhimmat holkerit saattavat olla jopa tuhannen vuoden ikäisiä.  Holkerin liha ei liene ikänsäkään takia mitän herkkua. Lisäksi se varastoi virtsansa itseensä, mikä tekee sen lihasta ammoniakin makuista.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Holkeri tuli mieleen uutisesta, joka kertoi norjalaisen kalastajan saaneen 611-kiloisen jäähain Trondheiminvuonosta. Holkeri on isoimmillaan valkohain kokoinen merien muskelikala.

Jäähailla on oma paikkansa eskimokulttuurissa. Alahampaista tehdään työkalu hiusten leikkaamiseen. Eskimo mytologian mukaan kaikki muut Grönlannin kalat luotiin puun lastuista, mutta Grönlannin hai löyhkää niin voimakkaasti kuselta, että sen alkuperä on erilainen. Kauan sitten, legendan mukaan, vanha nainen pesi hiuksiaan kusella ja kuivasi hiuksensa liinaan. Tuulenpuuska kuljetti liinan merelle ja siellä se muuttui skalugsuakiksi, Grönlannin haiksi.

Jotenkin jylhä on ajatus meren syvyyksissä tuhat vuotta partioivasta jäähaista. Ja niin helvetin yksinäinen.