Kemppinen peruu puheensa ja tunnustautuu sanaleikkien ystäväksi. En minäkään ole koskaan ymmärtänyt puhumista "pelkästä sanaleikistä". Sanojen järjesteleminenhän on tervettä leikkiä ja luovuutta, joka aloitetaan jo pilttinä.

Tässä taannoin eräs kirjailijaksi julistautunut  vakuutti, että minun asioiden abstrahointi kykyni on viisivuotiaan tasoa. Kiitos! Ei minua ole koskaan niin jykevästi kehuttu.

Bloggauksensa lopuksi Kemppinen siteeraa joitakin mestarileikittelijöitä laululyriikan puolelta. Seuraavassa laulussa Tuomari Nurmio antaa sellaisen työnäytteen, että oksat pois. Siinä tunnelma ja riimi hakevat vertaistaan.

http://www.youtube.com/watch?v=zs9C4uL-1gA&feature=related

Vilu työntää viltin alle
Laihaa polveaan
Työmiehet makaa hiljaa
Kuuden hengen kopeissaan
Taivaasta laaksoon lapsiansa
Katsoo kylmä pölykuu
Jossain kaukana takertuu
Toisiinsa kuumat suut
Täällä savuun nukahtaa
Nukkuu ja herää taas
Vain öisin intiaanit ratsastaa
Aavaa preeriaa

Mestari tuo perjantaina
Kottisalkun parakkiin
Hän tuoksuu kuten tuntematon
Kukka tropiikin
Viimeisen tilin jotkut saa
Tukat kammataan
Pirssillä pakoon pääsee
Grilli Mustaan Mölyapinaan
Tulilientä tappavaa
Kuivat kurkut lutkuttaa
Vain öisin intiaanit ratsastaa
Aavaa preeriaa

Veli joko uuvuit joko heitit toivosi
Väsynyttä kättä leikkaa
Julma sirkkeli
Ajatuksen säteellä
Ei yhtään ystävää
Hiki haisi uneen upposi
Viimein pieni pää
Silloin villi huuto kaikuu
Kirveet verta janoaa
Vain öisin intiaanit ratsastaa
Aavaa preeriaa