Entinen kykypuolue on viimeinkin löytänyt poliittisen menestysreseptin, ulkonäön. Kun ei ole kykyä, pitää siis olla ulkonäköä.

Ensimmäisenä asian oivalsi Ben Zyskowicz, joka ei itse omannut kumpaakaan, kykyä eikä ulkonäköä. Hän perusti ns. Benin tallin. Siihen kerättiin hyvännäköisiä kissoja ja heille opetettiin politiikan perustaitoja. Muuta ei sitten tarvittukaan. Naama listoille ja eduskuntaan ineen.

Tähän menestysreseptiin Kokoomus on viime vuosina luottanut ja satsannut- ja tulosta näyttää syntyvän. Vähän hapuillen myös muut puolueet ovat löytäneet missikisoista ja televisiosta megabeibejä, Keskusta muutamassa vuodessa ministeriksi kelvanneen Tanja Karpelan (os.Vienonen, ent.Karpela, Saarela) ja SDP jo varapuheenjohtajaksi hetkessä kivunneen Maria Guzenina-Richardsonin (os. Stieren, ent. Lindell, Guzenina).

Politiikka on kauniiden kissojen temmellyskenttä - ja jostain historian ikiyöstä kuuluu Erkki Tuomiojan hengästynyt viesti, jossa anotaan "politiikkaa politiikkaan". Se on eilisen miehen rukous.