Soitin Jaskalle, tukholmalaiselle teddypojalle, kun muistin, että Helvetin Pojat ovat vielä valtiomme rajojen sisäpuolella, Suomessa..

Teddypojat ratsastivat jo mustilla hevosillaan alavaa maata Seinäjoelta Ouluun. Suussa oli kuulemma eilisen maku ja kädessä tölkki. Kun kaksikymppinen isorintainen nainen tuijotttaa lavan edessä ja kantaa ilmaista kaljaa, kovettuu teddypoika kahdella tavalla, ja sydän itkee.

Jaska kertoi kokeneensa musiikillisen taipaleensa huipentuman, kun Andy McCoy nousi vetämään HellbillyBoysin kera Georgia Satellitesin Keep Your Hands To Yourself.

Sukeutui keskustelu itsenäisyydestä. Sota voitettiin, kuului taustalta. Jaska muisteli Tuntematonta. Kariluoto kysyi Koskelalta, että miten käy hävinneille. Luu kurkkuun, sanoi Koskela. Sen jälkeen Kariluoto meni ja tapatti itsensä.

Menikö hävinneillä luu kurkkuun? Enpä tiedä. Maksoimme velat, olimme hetken vasemmalle kallellaan ja aloimme sitten elää itsenäistä elämää. Niin meille kävi. Ei ollenkaan huonosti.

Spekuloimme usein sillä, miten olisi käynyt, jos olisimme jääneet Neuvostoliiton ikeen alle. Harvemmin spekuloimme sillä, miten olisi käynyt, jos olisimme jääneet Ssaksan ikeen alle.

Pienen kansan ulkopolitiikan nimi on nöyryys. Turhaa suomalaisten on uhoilla mihinkään suuntaan. Emme ole mikään myyttinen ja verenhimoinen sotilaskansa. Emme ole viikinkejä emmekä arjalaisia. Ei ollut mitään Ruotsi-Suomea, oli vain Ruotsi. Ei ruotsalainen historian kirjoitus edes tunne koko käsitettä Ruotsi-Suomi.

Olemme itäisiä ihmisiä jostain Volgan mutkasta. Se siitä.

Mitä itsenäisyys minulle merkitsee?

En tiedä, koska minulla ei ole kokemusta muusta kuin itsenäisyydestä. Puhun siis nyt valtiollisesta itsenäisyydestä. Yksilötasolla taas en ole ollenkaan itsenäinen, koko elämäni perustuu erilaisiin riippuvuussuhteisiin, vanhempiin, lapsiin, työpaikkaan, pankkiin, bussiin, Lidliin jne.

Ehkä sananvapauden harjoittaminen ja suomen kieli ovat minun itsenäisyyteni keskeisintä sisältöä, yhden kynttilän verran.

Esimerkiksi Linnan juhlien järjestäminen ja televisioiminen on yksi koko vuoden kuvottavimmista näytelmistä. Se on puhdasta vittuilua kansalla, taviksille, rahvaalle. Näytetään ketä valtio arvostaa ja ketä ei. Toiset juhlivat ja kansa maksaa viulut.

Aina ne juhlivat, jotka ovat vähiten uhranneet. Aina ne juhlivat, jotka jäivät henkiin. Aina ne juhlivat, joiden elämä on muutenkin ollut pelkkää juhlaa.

Suomen itsenäisyyden juhlimisen merkittävimmäksi sisällöksi on noussut naisten pukeutuminen. Jo viikkoja ennen juhlia naisia kuvataan ja haastatellaan pukuvalinnasta erilaisissa lehdissä. Siinä suomalaisen itsenäisyyden ydin. Mikä tyhjyys! Tällaiset naisetko ovat edustamassa meitä eduskunnassa? Tekisi mieli oksentaa.

Mutta sananvapaudelle ja suomen kielelle, yhden kynttilän verran.