Kuulin työkaveriltani, että Risto Niemi-Pynttäri on nostanut Hiidenkivessä (2/2008) Minhin haarakonttorin esimerkiksi sosiaalisesti vivahteikkaasta blogiproosasta. Olemme työkaverini kanssa (joka ei bloggaa) pitkäaikaisia Minh-faneja, joten yhdymme Niemi-Pynttärin sanomaan.

Minhin rehellisyys, rohkeus ja avoimmuus ovat tuttuja monille lukijoille. Samoin hänen värikäs, tempperamentikas ja nerokkaita uudissanoja vilisevä välillä tajunnanvairtamaisesti soljuva tapansa ilmaista itseään. Minhin haarakonttorin lukijamäärät ovat olleet jatkuvassa nousussa ja hänen lukijansa ja kommentoijansa ovat selvästi sitoutuneet haarakonttorin emännän nopeisiin mielialanvaihteluihin.

Minusta kustantajien kannattaisi alkaa vakavissaan tarkastella blogien tarjontaa sillä silmällä. Monilla blogeilla on jo valmis lukijakunta.

Esimerkiksi Minhin tilityksessä on helppo nähdä vähintään 2000-luvun Sonjan O:n veroista tilitystä ja arjen kapinaa ja ymmärrystä. Minh on oman sukupolvensa verraton tulkki. Hän kirjaa ylös sekä omat että ympäröivän maailman tapahtumat ja ajatukset. Hän on jo kirjailija.

Lukekaapa huviksenne ja  iloksenne Minhin blogia ja rakastukaa kieleen. Löydätte täysin ehtymättömän ja rikkaan sanvaraston lisäksi valtavan määrän sukkahousurajoitteisia uudissanoja ja elämän rosoa.

Niemi-Pynttäri toteaa artikkelissaan, ettei kirjoittamisen opetus huomioi puhetta. Ei tietenkään huomioi. Kirjoittamisen opettaminenhan on vanhan toistamista, ei uuden keksimistä tai lanseeramista. Sattuma on säästänyt Minhin kaltaisen ihanuuden kirjoittamisen opettajien natsistiselta kuoleman kosketukselta; he olisivat kyenneet "puhdistamaan" ja tasapäistämään Minhin kielen ja tuhoamaan hänen synnynnäisen lahjakkuutensa alle nanosekunnissa.

Terveisiä sinkkupäällikölle!