Olen fanittanut Martin Scorsesen leffoja. Taksikuski, Mafiaveljet, Casino, Departed, Kuin raivo härkä, Cape Fear - parasta a-ryhmää!
Scorsese on tehnyt myös tukun komeita musiikkielokuvia. Kuuluisin lienee Last Waltz, joka on balladi The Bandistä. Siinä katsotaan taaksepäin laulajan lunnaita itkemättä - suoraan, rennosti ja rehellisesti. Vielä kerran The Band nousee lauteille vanhojen kavereittensa kanssa jammaamaan.
Kävin katsomassa leffan teini-iässä Cinema-nimisessä elokuvateatterissa Hämeenlinnassa. Sen omisti kaverini, jota kutsuttiin Isoksi Cinemaksi. Cinemalla oli kunnianhimoinen ohjelmapolitiikka. Siellä näytettiin ainakin Woodstock (Scorsese leikkasi filmin) ja Jimi Hendrixistä kertova pätkä. Siksi teatteri kai menikin ekana nurin. Turhapurot pyörivät isommissa teattereissa, Satulinnassa, Tarinassa ja Hämeen Kinossa.
Jonkilaiseksi pakkomielteeksi musiikkileffojen tekeminen kai jäi Scorseselle. Hän on väsännyt niitä myöhemminkin, ainakin Dylanista ja Rollareista.
Minulle tärkein on ollut Martin Scorsese presents the blues-sarja. Se koostuu seitsemästä elokuvasta, jotka on koottu Scorsesen valvovan silmän alla. Leffat on tehty suurella huolellisuudella, laajalla näkemyksellä ja vilpittömällä blues-sydämellä.
Feel Like Going Home - Martin Scorsese
The Soul Of A Man - Wim Wenders
The Road To Memphis - Richard Pearce
Warming By The Devil's Fire - Charles Burnett
Godfathers And Sons - Mark Levin
Red, White & Blues - Mike Figgis
Piano Blues - Clint Eastwood
Vielä pitää Varapygmin kiusaksi kertoa, että Anttilasta löytyi viime viikolla upeasti rakennettu viiden levyn cd-boksi (150 biisiä, paksu ja tiedokas vihkonen) kyseisistä leffoista hintaan 19 euroa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.