Uuden Parnasson (1/2009) sisällysluettelosta päätoimittaja Jarmo Papinniemi poimii blogissaan esiin Ville Hytösen muistokirjoituksen Jäähyväiset Annalle, pienelle runotytölle.

Kyseessä on pimentoon jäänyt esikoisrunoilija Anna Halmkrona. Oikeasti Anna Halmkrona on/oli Ville Hytönen.

Jos Papinniemi tiesi tämän, se antaa kuvan päätoimittajan vähintäänkin omituisesta, lähes sadistisesta huumorintajusta.

Hytösen kirjoituksessa on kyllä paljon itua. Sehän kertoo hyvin tavallisen tarinan suomalaisen esikoiskirjailijan ignoroinnista ja jäämisestä marginaaliin yksin. 

Ilman kustantantajan mainostusta, myyntiä, lehtikritiikkejä, haastatteluja ja kirjallista yhteisöä suomalaista esikoiskirjailijaa ei ole olemassakaan, kuten Hytönen huijauksellaan konkreettisesti osoittaa.

Ehkä olisi kuitenkin  aika paljastaa kusetus laajemminkin, etteivät viattomat ihmiset avaa Hytösen kirjoituksen kirvoittamia tunnetilojaan enempää ja joudu ideaan etukäteen vihkiytyneiden piirien pilkkaamaksi ja nauramaksi.

Minusta oli kiusallista lukea esimerkiksi tätä bloggausta nyt kun totuus on tiedossa.

Pienen runotytön kuolema olikin pienen runopojan egotrippi. Tuntuu kuin Hytönen olisi raiskannut oman luomuksensa, Anna Halmkronan, pienen runotytön.