Enemmistölle otsikon sisältämä viesti on selvä, vähemmistölle ei. Tämän välinpitämättömän vähemmistön takia monissa kirjastoissa on lähdetty "paapomislinjalle". Ja paapominen kuuluu pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan kuin kärsä sialle.

Kun kirja lainataan, sille annetaan eräpäivä. Kirja pitää palauttaa tai uusia ennen eräpäivää. Jos asiakas  ei ehdi uusia kirjaa ennen eräpäivää, sen uusi kirjasto asiakkaan pyynnöstä.

Nyt paapojat ovat keksineet, että kirjan erääntymisestä pitää varoittaa sähköpostilla ennen sen erääntymistä. Se ei riitä, että kirjalle on annettu eräpäivälappu lainattaessa tai se, että asiakas voi tarkastella omaa lainarekisteriään netissä.

Seuraavaksi  ilmeisesti lähetetään  varoitus siitä, että kohta lähetetään varoitus.

Näistä kaikista ilmoituksista ja varoituksista huolimatta on henkilöitä, jotka eivät ymmärrä, mitä lainaaminen tarkoittaa ja syntyy ongelmia. Heidän kirjojaan yritetään sitten ensin kärsivällisesti karhuta kirjaston toimesta, lopulta asia siirretään perintätoimistolle. Sen jälkeenkin  riittää, että asiakas palauttaa kirjan ja maksaa perinnästä koituvat kulut.  

Yleensä perintävaiheessa asiakas aktivoituu ja vaatii kaikkien maksujen nollaamista, välillä jopa korvausta kirjastolta. Asiakas sanoo, ettei hän ole saanut yhtäkään ilmoitusta, varoitusta tai karhua kirjastolta, koska on muuttanut. 

Vaikka kirjastokortissa lukee "henkilö- ja osoitetietoja koskevista muutoksista ja kortin katoamisesta on välittömästi ilmoitettava kirjastoon".

Asiakas yrittää syyllistää kirjastoa oman laiminlyöntistä seurauksista, prosessista, jonka hän itse käynnisti sillä, ettei palauttanut kirjaa ajallaan.

Lainattu on jotakin sellasista, mikä pitää palauttaa tai maksaa takaisin. Tässä tapauksessa kirja tai korvaus kirjasta. 

Tässä bloggauksessa esiintyvät asiat ovat fiktiivisiä ja niillä ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen.