Pekka Streng auttoi minuakin löytämään sisältäni portin ja se portti on ollut siitä asti auki. Siitä on mennyt läpi monenlaista musiikkia eikä se portti ole ollut koskaan musiikillisesti ahdas.

 

Sisältäni portin löysin
melkein huomaamattoman.
Kun sen läpi hiljaa nousen,
näen toisin maailman.

Värit kauniit vasta huomaan,
kuulen äänet kirkkaammat.
Jätän soinnuttomat luolat,
jätän varjot hoippuvat.


Pekka Strengin aikainen menehtyminen syöpään (26 v.) riisti meiltä hyvin merkittävän ja ainutlaatuisen taiteilijan. Sen ymmärtää, jos on tutustunut Strengin kahteen levyyn, Kesämaahan tai Magneettimiehen kuolemaan.

Mutta nykyteknikka mahdollistaa kaiken, hyvässä ja pahassa. Strengin jälkeenjääneistä nauhoista on tehty levy, Unen maa. Pekka Strengin alkuperäisten esitysten taakse on lisätty Jukka Hakokönkäään ja Olympia-orkesterin tekemät sovitukset.

Kuuntelin äsken Hesarin sivuilta maistiaisena tällä formaatilla toteutetun kappaleen Suruperhonen. Se oli fantastinen - ja puolustaa kyllä komeasti uuden levyn julkaisemista - 33- vuotta Strengin kuoleman jälkeen.