Melkein unohdin Bloomsdayn (16.6). Vasta iltasella lähetin postia Irlantiin eräälle ihastuttavalle runoilijalle, jonka korpinmustista (värjätytyt) hiuksista runoilijat ovat yltyneet laulamaan päiväkausiksi.

- Baby, have u eaten any kidney or read Ulysses today?

- Ahh, I wish :)) Bloomsday was more a lack of re-joycing & a little more gloomsday for me this day, to tell ye the truth. No Portrait of an Artist as a Young Man (or any man) more a rude awakening. Lol :))

Olen ollut Dublinissa paljon. Enimmäkseen pubeissa ( se oli minun Odysseiani) Useimmissa oltiin haluttomia keskustelemaan James Joycesta. Sain sellaisen kuvan, että Joycesta ei erikoisemmin pidetty Dublinissa. Ehkä etsin sympatiaa vääristä paikoista.

Monet pitivät Odysseusta moraalittomana ja uskonnonvastaisena. Kirja joutui aikoinaan katolisen sensuurin kieltämäksi ja ilmestyi vasta kuusikymmenluvun lopulla Dublinin kirjakauppoihin.

Ja katolisen kirkon muisti on pitkä. Se ei piittaa James Joycen messusta.

Tällainen oli James Joycen näkemys Dublinista ja dublinilaisista: 

"Tarkkaan ottaen dublinilaiset ovat maanmiehiäni, mutta en välitä puhua heidän laillaan 'rakkaasta likaisesta Dublinistamme'. Dublinilaiset ovat toivottomin, hyödyttömin ja epäjohdonmukaisin ihmislaji, johon olen tutustunut Britteinsaarilla tai mannermaalla. Siksi heidän parlamenttinsakin on täynnä maailman pahimpia suunsoittajia."

Rakkauden ja vihan ero on hiuksenhieno.