No niin. Nyt paikalle nelistää kenraali Gustav Hägglund kuollut äiti satulalaukussaan. Hän pelastaa marskin heteron ja alfauroksen maineen iskemällä pöytään äitinsä Anna-Lisa Hägglundin, 19-vuotiaan kranssinsitojan, unelmien ja muisteloiden värittämän ja paisutteleman todistuksen. Kenraali paljastaa että marski yritti pokata hänen äitinsä vuonna 1919.

Jo pelkkä kenraalin etunimi (Gustav) todistaa millainen romantikko hänen äitinsä oli.

Onko marskin sukupuolisen suuntauksen todistelussa jo kysymys koko suomalaisen upseerikunnan kunnian ja miehisyyden vaalimisesta?

Haavikon lausetta tekisi taas mieli siteerata.

Minusta Smedsin ja Lillqvistin töiden synnyttämät reaktiot osoittavat, ettei vastakkainasettelun aika ole ohi.