Aloittelen viikonlopun viettoa juomalla punaviiniä. Annetaan muiden käydä fysioterapiassa ja aerobicissa, minun rentouttajani on punaviini. Punkulla on kyllä muitakin rooleja. Se on ystävä, luotettava ja uskollinen.

Olen varannut musiikkia koneen viereen. Aloitin Taj Mahalin levyllä The Natch'l Blues. Todella tiukkaa bluesia vuodelta 1968. Juuri tältä levyltä löytyy mm. Blues Brothersin hienosti apinoima She Caught The Katy And Left Me A Mule To Ride.

Levykasassa odottaa vielä pari muuta Taj Mahalin levyä, Robert Johnsonin kokoelma, J. Karjalaisen Lännen-Jukka, Jethro Tullin This Was ja Stand Up ja Lynyrd Skynyrdin tuotanto siihen asti kun mikin varrressa vielä nojaili Ronnie VanZant, Mr Lynyrd Skynyrd.

Tästä taitaa tulla pitkä yö. Luojille kiitos musiikista. Musiikki on sanoinkuvaamaton nautinto.

Voisin sanoa, että "en voi elää ilman musiikkia", mutta en sano. Jätän moiset julistukset ja ehdottomuudet niille, jotka ovat syntyneet pumpuliin ja syöneet pullamössöä, nille joille hyvinvointi ja typeryys ovat itsestäänselvyys ja ikuisuusongelma.

"En voi elää ilman taidetta." Onko hullumpaa kuultu?