Näin kirjoitti päätoimittaja Jarmo Papinniemi Parnasson blogissa:

"10.12. - Ihan alussa oli "oli"

Kuten hyvin tiedetään,
Täällä Pohjantähden alla alkaa lauseella "Alussa olivat suo, kuokka — ja Jussi". Yhtä hyvin tiedetään sekin, että lausetta siteerataan usein väärin: jätetään pois verbin vat-pääte tai ajatusviiva — hyvin usein molemmat.

Mutta juuri saamani luotettavan tiedon mukaan Väinö Linnan
alkuperäiskäsikirjoituksessa lukee nimenomaan, että "Alussa oli suo, kuokka — ja Jussi". Korjauksen teki jo Tuntemattoman kielenhuollosta huolehtinut Asser W. Jokinen. ..."

Pentti Saarikoskella oli myös oma, röyhkeän saarikoskimainen mielipide kyseisestä lauseesta. Siitä kertoo Väinö Kirstinä esseekirjassaan Kirjailijan tiet (s.239):

"Samassa tilaisuudessa Saarikoski osallistui myös Pirkkalalaiskirjailijoiden tilaisuuteen. Hän tervehti Väinä Linnaa ja puheli ystävällisesti Linnasta, vaikka aloitti kertomalla, ettei ollut pystynyt lukemaan trilogiaa Täällä Pohjantähden alla, koska sen ensimmäisessä virkkeessä on ajatusviiva. Modernistit eivät pitäneet siitä välimerkistä."

Pentti Saarikoski oli moukkamaisen käytöksen mestari, usein ilkimys aikailaistodistusten mukaan. Iso lapsi, jonka suusta tuli siistimättömiä ajatuksia.

Varmasti juuri lapsenomaisuuden takia hän oli niin vilpitön ja aseistariisuva runoilija.

Hienosti Kirstinä kuvaa tuntojaan, kun Saarikoski taas kerran saa pienellä, mutta monitulkinnaisella heitolla hänet raiteiltaan:

"Hotellissa tavatessamme kasvotusten ensi kerran pitkästä aikaa Saarikoski tervehtii sanomalla: "Mitä Tampereen sonni". Huumoritajuni joutui koetukselle. En osannut ottaa sitä kehuna, mikähän minua vaivasi? Liika jäykkyys? Itsetunnon vähäisyys, tunnon arkuus? Jouduin hämilleni. Vastasin jotakin yhdentekevää."