"Asuin jonkin aikaa kaverini Veijon kanssa. Kertoilin hänelle monenmoisia tarinoita. Minulla oli muistissani sisareni Marjatta Kaupin hirtehinen kertomus mielisairaalasta. Hullu nousi katolle. Häntä maaniteltiin alas.Viimein tuli paikalle lääkäri. Hän sanoi: "Jos et laskeudu sieltä alas, niin minä kaadan tämän talon." Hullu tuli alas kipin kapin; hän pelkäsi että hullu lääkäri tekee mitä uhkaa ja kaataa talon. Tämmöisiä tarinoita Meri keräili, sen olen myöhemmin tajunnut. Hän käytti niitä runsaasti myöhemmin ilmestyneessä kirjassaan Manillaköysi."

Näin kertoilee Väinö Kirstinä verrattomassa esseekirjassaan Kirjailijan tiet, joka on todella virkistävää ja ravitsevaa luettavaa niille, jotka haluavat kulkea erään kirjailijan tietä.

Vasta luin Manillaköyden. Mestarillinen sotaromaani. Absurdi ja ainutlaatuinen. Kirjan rakenne on hieno. Se sisältää myös kertomuskokoelman, vaikka sitä kutsutaan romaaniksi.

Kirjailija varastaa kaiken kirjaan kelpaavan. Ehkä romaani on sika, joka syö kaiken tarjotun, mutta kirjailija on sianhoitaja, joka sikaa ruokkii.