Suhtaudun aina kriittisesti hallituksen tilaamiin raportteihin. Niitä on tehty ennen Himasta ja tullaan tekemään Himasen jälkeen. Yleensä ne todistavat vain sen, ettei filosofeilla ole yhtään sen enempää keinoja tai ideoita talouskriisistä tai muistakaan kriiseistä nousemiseen kuin hallituksella. Ja senkin todistaminen palvelee lopulta istuvaa hallitusta. En usko hallituksen puhtaisiin motiiveihin. 

Luin pari sivua Himasen Kukoistuksen käsikirjan johdannosta. Pidin lukemastani.

Aluksi Himanen lähti kysymään suomalaisilta lapsilta heidän unelmistaan. Se oli hieno lähestymistapa. Himanen yritti nousta lasten tasolle - ja se ei ole helppoa.

Himanen kertoi kuulemansa esimerkin arvonannon teemasta, 10-vuotiaan tytön kertoman. Tytön oma isoäiti oli kuolemassa. Tyttö oli istunut äitinsä kanssa mummon elämän viimeiset päivät tämän sängyn laidalla pitämässä kädestä kiinni ja juttelemassa. Himanen kertoo ajatelleensa tätä kuvaa 10-vuotiaasta tytöstä sängyn laidalla mummon elämän tullessa päätökseen - ja sitä että viimeiset sanat, jotka mummo kuulee, ovat hänen lapsenlapsensa "minä rakastan sinua, mummo" - Himasen mielestä on vaikea kuvitella voimakkaampaa kuvaa siitä, mitä arvonanto tarkoittaa.

Himanen mietti, että jos 10-vuotias tyttö pystyy osoittamaan niin voimakasta arvonantoa, miten me osoitamme arvonantoa tälle tytölle? Taii yleisesti ottaen toisille ihmisille?

Hyviä kysymyksiä.

Himasen mukaan juuri lapset muistuttavat meitä siitä, mikä on lopulta tärkeää. He muistuttavat myös siitä, mihin arvoihin olemme itse alunperin uskoneet ja mistä meissä itsessämme on lopulta kyse.

En osaa vielä sanoa miten Himasen lapsilta saamat ohjeet ovat jalostuneet koko kirjaksi, mutta johdanto on tarpeeksi lupaava ja otan selvää

Tietenkin tämänmaailman kyynikot, kadehtijat ja ihmisvihaajat rientävät keskustelupalstoilleen ja blogeihinsa lynkkaamaan Himasen, mutta se mikä on kirjoitettu jää.

Tässä kirkas esimerkki siitä, miten ihmiset osoittavat arvonantoa toisille ihmisille.