Riku Korhonen vain parantaa otettaan kolumnistina (HS 31.3.2010) kuin hevonen juoksuaan. Tässä pari hersyvää tiivistystä Korhoselta: 

Sen ymmärsin, että New York on fyysisin kaupunki, jossa olen käynyt.

Fyysisyys johtaa kiihtymykseen. Syyllistin vaimoani siitä, ettei hän jakanut Kentridge-innostustani riittävän palavasti. Seurasi kiihtynyt perheriita, jonka lopuksi rakas vaimoni sanoi: "Työnnä se taidekirja perseeseesi."

Minusta vaatimus oli kohtuuton, koska kyseessä on amerikkalaisittainkin iso teos, jonka sisäliepeessä on vielä Kentridgen työtapoja dokumentoiva dvd-levy.

Ja tässä vielä kaunis viisaus, jonka voisin itsekin allekirjoittaa: 

Oma matkailuni on muuttunut turhaksi. Olen jo löytänyt kotini hyvistä ihmisistä ja hyvästä taiteesta. Minua ei tarvitse viihdyttää ainoallakaan uudella kaupungilla.

Jos kyllästyn lähimpiini, olen kyllästynyt kaikkeen.

Korhosen kirjoittamisesta huokuu mielenrauha, välittyy onnellisuus ja viisaus. Hän suhtautuu myhäilevällä huumorilla asioihin, jotka aiheuttavat  tosikoille vatsahaavan.