Olen seuraillut Kiilan sivustoilla julkaistua mielenkiintoista kirjoitussarjaa Kirjallisuus teroittajan työpöydällä.

Taso vaihtelee kovasti. Yksi on kuitenkin varmaa: kirjoittajan kannattaa keskittyä sellaisiin aiheisiin, jotka hän varmasti hallitsee. Samoin olisi syytä käyttää oikolukuohjelmaa tai kaksijalkaista editoria, sillä virheet pilaavat lukukokemuksen. Esimerkiksi Ville Hytösen ruokaa, juomaa ja eurooppalaisuutta käsittelevässä kirjoituksessa madeleine-leivos muuttuu madeleine-leiväksi, kahlu kahjuksi ja mustamakkara mustaksi makkaraksi.

Kukaan ei ole vieläkään itseään viisaampi.

Viimeiseksi julkaistussa kirjoituksessa Aleksi Ahtola valottaa mainiosti aforismin luonnetta ja osaa kirjallisuuden marginaalissa. 

Minustakin tuntui omituiselta, että juuri sikarikas ortodoksipappi isä Mitro kävi johtamassa hiljentymistä Samuli Paronen-seuran järjestämässä Maailma on sana-seminaarissa. Samuli Parosella ei ollut varaa edes kirjoituspaperiin. Hän kirjoitti aforisminsa vanhojen sanomalehtien marginaaleihin hellahuoneessa.