rekola_mirkka.jpg

Mirkka Rekola on tempperamentikas, valovoimainen, pysäyttävä ja voimakas esiintyjä. Eilen illalla Rikhardinkadun kirjastossa hän puhua posmotti puolitoista tuntia seisaaltaan juomatta edes vettä. Nuoremmalla olisi polvet notkahtaneet. Ja tupa oli tietenkin täynnä.

Rekolan tavaksi on tullut muistuttaa, että juuri hän kirjoitti ensimmäisen sarjallisen aforismikokoelman Muistikirjasta vuonna 1969. Haavikon ja muiden sarjalliset kokeilut tulivat vasta myöhemmin. Se olisi kuulema syytä muistaa eikä vääristellä jatkuvasti historiaa.

Mutta suitsutustakin Rekolalle tuli. Suomen aforismiyhdistyksen edustajat ojensivat hänelle vuoden 2007 Samuli Paronen -palkinnon. Se oli sepän takoma avain. "Pieni avain, suuri ovi", Rekola sanoi. "Suuret tunnustukset syntyvät suurista vastuksista".

Rekola totesi: "Koen olemassaolon muistikirjana. Yön ja päivän matkana, johon jokainen meistä on kutsuttu." Hän puhui myös paljon keskeisestä teemastaan dualismin vastustamisesta.

Rekola luki runsaasti näytteitä erityisesti esikoiskokoelmaan. Hän osoittautui mestarilausujaksi. Oman tuotannon lausumista kuulisi mielellään jatkossa vaikka radiossa. Se nostaa monet lauseet aivan uusiin sfääreihin.

Lopussa Rekola letkautti osuvasti, että "on se kauhea kärsimys lukijalle, kun ei tiedä, onko kirjailija hyvä vai huono". Se tuli mieleen tänään Finlandia-ehdokkaiden valintaraadin koottuja selityksiä lukiessa.