Vielä 80-luvulla Alibin lukijoita pidettiin omituisina, pervoina, lähes psykopaatteina. Nykyisin Ilta-Sanomat ja Iltalehti kertovat rikoksista täysin samalla tavalla ja tarkkuudella. En koskaan nähnyt kenenkään ostavan Alibin irtonumeroita kioskilta, en tosin koskaan nähnyt kenenkään ostavan pornolehteäkään kioskilta, mikä on ihme tarjontaan nähden. Suurin osa näiden lehtien lukijoista oli ilmeisesti tilaajia.

Muistan että löysimme nassikoina erään sukulaisnaisen miehen vintiltä kasan Alibeja ja Jalluja. Mies joutui heti pervon kirjoihin meidän silmissämme. Muistan jopa säälineeni sukulaisnaista. Kuvittelin, miten hän joutui iltaisin antautumaan tuolle saastaisia lehtiä lukevalle limanuljaskalle jossain täisessä loukossa.

Journalismissa pätevät kysynnän ja tarjonnan lait. Sitä kirjoitetaan, mitä halutaan lukea. Suomalainen lukija on raaistunut, samoin media. Sivistystaso on noussut ja kansa on koulutettua, mutta sivistys ei olekaan sitä mihin sitä käytetään kuten Samuli Paronen aikoinaan oivalsi.

En voi kuin hämmästellä ihmisiä, jotka haluavat yhä lisääntyvän annoksen uutisointia kauheuksista. Mikä meissä on vikana?