Kiilan hallituksen kokous Zinnkelleristä oli ohi. Kävelin pitkin Liisankatua, kun silmiini osui seuraavanlainen lause: "Kuljetuksia maaseudulle autoillamme." Teksti kolahti heti. Siinä oli sellaista leppoisaa luotettavuutta, juhlallisuutta välttelevää arkipäiväisyyttä, lohtua. Toki se herätti minussa myös hilpeyttä, koska olen mustan huumorin ja kielen ystävä. Juuri tällaisesta lauseesta voisi tulla suomen kielessä idioomi. Aivan samoin kuin kuolleet vaihtavat hiippakuntaa, päästävät kylmän pierun tai siirtyvät ajasta ikuisuuteen.

Olisi helpottavaa todeta, että ei, ei hän ole kuollut, me vain kuljetimme hänet maaseudulle autoillamme. Kaunista.

Ai niin - lause oli tietenkin Mikko Monosen ruumisarkkuliikkeen ikkunassa Liisankau 25:ssa.