Minä olen minun paimeneni - ja sitten kun en enää ole, laitos tai kuolema.

Kun kuuntelee Coltranea, tajuaa rajattomuuden. Vapaus. Kun kuuntelee Davisia, tajuaa omat polut. Luovuus. Kun kuuntelee Parkeria, tajuaa siivet. Voima. Kun kuuntelee Jonesia, tajuaa sykkeen. Rytmi. Kun kuuntelee Mingusia, tajuaa huumorin. Ilo. Kun kuuntelee Hollidayta, tajuaa tunteen. Rakkaus. Kun kuuntelee Gordonia, tajuaa menettämisen. Kuolema.

Minä olen Minotauros. Yksinäinen tässä elämäni pimeässä labyrintissa, oman kohtaloni vankina.

Minä olen valkoisen härän ja Pasifaen poika. Minä olen hirviö, jolla on härän pää ja ihmisen ruumis, sekasikiö.

Joka yhdeksäs vuosi minulle uhrataan seitsemän nuorta poikaa ja seitsemän nuorta neitsyttä. Minä olen tappanut elääkseni.

Oi suuret jumalat, Poseidon ja Afrodite, armahtakaa minua!

Missä viipyy Theseus? Ota lankakeräsi ja miekkasi, tule jo, tahdon kuolla! 

Minä olen Minoksen härkä. Kukaan ei ole nähnyt itkuani, kukaan ei ole kuullut nauruani.

Minä olen Minotauros. Yksinäinen tässä elämäni pimeässä labyrintissa, oman kohtaloni vankina.

Oli musta poika, joka halusi tulla valkoiseksi pojaksi.

Tämä on kuin sadun aloitus, paitsi että Michael Jackson oli/on totta. Tiede mahdollisti pojan unelman.

Michael Jacksonista tuli kummajainen, nukke, friikki, jota näyteltiin sirkuksen sijaan maailman konserttilavoilla. Mutta se on oleellinen osa musiikkibisnestä, friikkejä riittää. Siinä joukossa M.J. oli surullinen Peter Pan.

Paljon tärkeämpää oli se, että M.J. oli mestari, maestro. Hänen musiikillinen lahjakkuutensa oli ainutlaatuista ja ainutkertaista.

M.J. piti pilkkanaan musiikkialan ennätyksiä. Hänen levynsä myivät kuin siimaa. Mestariteoksina jäävät ikuisesti soimaan esimerkiksi Billy Jean, Beat It, Thriller, Rock With You ja Bad.

M.J. oli käsittämätön mestaritanssija. Hänen "moonwalkinsa" oli klassikko. Samoin hän toi flamencomaisen uljaan tanssiuhostelun pop-musiikkiin järjettömän upeissa ja alan perusteoksina säilyvissä rockvideoissaan.

http://www.youtube.com/watch?v=s7MmEMrCRfc

M.J. antoi faneilleen juuri niitä sydämeenkäypiä filliksiä, joita loistava ja nerokas taide parhaimillaan tarjoaa. 

Jätän Michael Jacksonin yksityiselämän arvioinnin niille, jotka tietävät siitä totuuden. Niitä tuntuu riittävän. Minulle riitti julkinen M.J. ja hänen monipuolinen musiikikillinen neroutensa.

Eräs työkaverini kertoi, että Michael Jacksonin horoskooppikartat tiesivät, ettei M.J. kuole koskaan. Minulle se on ollut päivänselvää ilman tähtimerkkien tutkimistakin.  

Riku Korhonen esitti kolumnissaan (HS 24.6.09) harvinaisen itsenäisiä ajatuksia "jumaluuksista":

 Kaikki jumaluuksia koskevat väitteet ovat silmissäni joutavan yhdenveroisia. Olen lapsesta lähtien ollut tyyni uskonnoton. Olemassaolon tunne on minusta niin lumoava, etten ole joutunut tähyämään näkymättömien taivasystävien suuntaan. Maallisen vaelluksen aikana olen saanut vierailla ihmisyhteyden paratiiseissa riittävän usein, jottei minun ole tarvinnut projisoida onnen ja täyttymyksen kaipuutani kuolemanjälkeiseen henkilökohtaisen katoamistemppuni aikaan, jonka ajatteleminen täyttää minut lähinnä ikävystyneisyydellä.

Korhosen henkilökohtainen julistus tenhosi minuun varmasti siksikin, että olin vasta lukenut Antti Nylénin vanhan haastattelun Uudesta Suomesta:

”Uskonnoton” on minun sanakirjassani samanlainen sana kuin ”koditon” ja ”lukutaidoton”.

Minulle jäi tosin hieman hämäräksi se, mitä Nylén vertauksellaan tarkoittaa. Tarkoittaako Nylén, että hän halveksii "uskonnottomia" samanlailla kuin "kodittomia" ja "lukutaidottomia"? Vai tarkoittaa Nylén, että "uskonnottomuus" on uskonnottomalle samanlainen ongelma kuin "kodittommuus" kodittomalle tai "lukutaidottomuus" lukutaidottomalle? 

Korhosen kolumnin lähtökohtana oli ateistien aloittama mainoskampanja HKL:n busseissa ja muslimibussikuskien hoiperteleva reagointi asiaan.

Itse näkisin, että reagoimalla vahvasti mainoksiin, bussit autioituisivat kokonaan ja julkinen liikenne rapautuisi.

Entä jos vegaanit kieltäisivät makkaramainokset, lihaanit kotimaiset kasvikset. Nukkuvat kieltäisivät poliittisen mainonnan. Raivoraittiit alkoholin. Keliaatikot suurimman osan ruuista. Diabeetikot sokerin. Hammaslääkärit myös. Nuoret vanhusten uimapuvut, vanhukset nuorten vaatteet. Feministit liian seksikkään pukeutumisen, heteromiehet taas vaatisivat sitä. Kaikki uskonnolliset ryhmittymät muiden uskontojen mainonnan. Lukutaidottomat kirjojen, kodittomat asuntojen. Sokeat yleensä, kuurot piruuttaan.

Lista on loputon Ei tarvitse edes yrittää keksiä.

Eiköhän me markkinatalouden oppien mukaisesti myydä bussien mainostila jatkossakin eniten tarjoavalle? 

Lähteminen on mahdollista.

Pankista, parisuhteesta, puolueesta, työpaikasta, kirkosta, kodista, kaupungista, maasta - ja elämästä.

Mutta sinä rakastat liikaa asioiden hitautta.

Vasaroit itsesi arjen kylläisyyteen.

Pelkäät muutosta, hyppyä pimeään.

Siksi sinä jäät surkimuksen osaasi.

Elämäsi loppuun asti.

Meidän kesäpaikkamme on saaressa Hauholla. Samoissa maisemissa kuvattiin vuonna 1948 Sillanpään romaaniin perustuva elokuva Ihmisiä suviyössä.

Juhannus oli taas perinteinen, saunottiin, uitiin, poltettiin kokko, syötiin makkaraa ja juotiin viinaa. Seisoskeltiin tulilla aamuun asti ja parannettiin maailmaa.

Isäni on edistyksellinen mies. Oli ostanut veneeseen akulla toimivan moottorin. Nimesimme lähes äänettömän moottorin ja veneen yhdistelmän "aavelaivaksi".

Kun olin pikku poika, Ilmoilanselän vettä sanottiin yhdeksi Suomen puhtaimmista. Siitä oli mittaustuloksia. Kalasääski pesi vastapäisen kolmiomittaustornin huipulla ja kalaa riitti. Nyt järvi on rehevöitynyt ja vesi on muuttunut sameaksi. Kalamiehet ovat hävinneet maisemista.

Syyllisiä ei tarvitse kaukaa hakeaa. Juhannusaattona naapurin maatilan isäntä levitti paskaa järveen viettäville rantapelloille. Karmeasta löyhkästä päätellen taisi olla sianpaskaa.

Kun seilasimme aavelaivalla Ilmoilanselän hämärässä, tunsimme ihollamme kuolleiden viikinkien kolean henkäyksen historian ikiyöstä. Näin tapahtumista kertoo Alvettulassa asuva historioitsija Erkka Maula:

"Pälkäneen ja Hauhon asukkaat olivat kuitenkin saaneet tietoa vihollisesta. He järjestivät ylläkön Kyllönjoelle, joka oli silloin koski kahden metrin putouksineen. He rakensivat jokeen esteitä viikinkien aluksille. Egil hyppäsi veneestä virtaan ja yritti maihin hurjistuneena, mutta sai keihään vatsaansa ja kuoli. Hämäläiset ampuivat viikinkeja jousipyssyillä ja heittivät palavia kekäleitä aluksiin, jotka syttyivät herkästi.
Viikingit pääsivät vasta illalla Kyllönjoestä läpi ja purjehtivat Ilmoilanselän ja Alvettulanjoen kautta Hauhonselälle Hyömäen edustalle, jossa piti kohdata Freygeir joukkoineen. Tämä oli kuitenkin joutunut Lusin kannaksella ankaraan taisteluun Alvettulan miesten kanssa ja joutui kääntymään takaisin Vanajalle.
Freygeir purjehti etelään sekä poltti ja ryösti Vannainkylän (Hämeenlinna). Hän jatkoi etelään Hiidenjoelle, mutta siellä hämäläiset hyökkäsivät jälleen hänen kimppuunsa. Freygeir sai nuolen jalkaansa ja joutui suuntaamaan Puujoelle. Sen kautta hän kulki vanhaa kauppatietä pitkin Porvoonjoelle ja Suomenlahdelle. Sieltä laivasto purjehti Saarenmaalle, jossa Freygeir kuoli vammaansa.
Brusi pääsi takaisin kotiin jouduttuaan vielä Tuuloksessakin taistelemaan hämäläisten kanssa. Hän pystytti Egilille muistomerkin Gävlen lähelle. Kiveen hakattiin teksti, jossa kerrottiin Egilin kaatuneen "i Tafstalonti" eli Hämeen kapeikossa."

Melkein unohdin Bloomsdayn (16.6). Vasta iltasella lähetin postia Irlantiin eräälle ihastuttavalle runoilijalle, jonka korpinmustista (värjätytyt) hiuksista runoilijat ovat yltyneet laulamaan päiväkausiksi.

- Baby, have u eaten any kidney or read Ulysses today?

- Ahh, I wish :)) Bloomsday was more a lack of re-joycing & a little more gloomsday for me this day, to tell ye the truth. No Portrait of an Artist as a Young Man (or any man) more a rude awakening. Lol :))

Olen ollut Dublinissa paljon. Enimmäkseen pubeissa ( se oli minun Odysseiani) Useimmissa oltiin haluttomia keskustelemaan James Joycesta. Sain sellaisen kuvan, että Joycesta ei erikoisemmin pidetty Dublinissa. Ehkä etsin sympatiaa vääristä paikoista.

Monet pitivät Odysseusta moraalittomana ja uskonnonvastaisena. Kirja joutui aikoinaan katolisen sensuurin kieltämäksi ja ilmestyi vasta kuusikymmenluvun lopulla Dublinin kirjakauppoihin.

Ja katolisen kirkon muisti on pitkä. Se ei piittaa James Joycen messusta.

Tällainen oli James Joycen näkemys Dublinista ja dublinilaisista: 

"Tarkkaan ottaen dublinilaiset ovat maanmiehiäni, mutta en välitä puhua heidän laillaan 'rakkaasta likaisesta Dublinistamme'. Dublinilaiset ovat toivottomin, hyödyttömin ja epäjohdonmukaisin ihmislaji, johon olen tutustunut Britteinsaarilla tai mannermaalla. Siksi heidän parlamenttinsakin on täynnä maailman pahimpia suunsoittajia."

Rakkauden ja vihan ero on hiuksenhieno.

Iltapäivälehdet tuntuvat ottavan kaiken irti suomalaisittain harvinaisesta sieppausdraamasta.

Jotenkin ikävä piirre on se, että lehdet alkavat myös lietsoa pelkoa ja hysteriaa. Ne maalailevat kauhukuvia "lintukodon lopusta", Suomen muuttumisesta turvattomammaksi paikaksi elää. Tänään oli jo tarjolla lyhyt oppimäärä tavikselle, miten selviytyä sieppauksesta hengissä.

Että silleen.

Ja erilaisia turvapalveluja myyvät firmat taputtavat käsiään ja hykertelevät tutkiessan tilauskantoja . He antavat asiantuntijalausuntoja ja kehottavat ihmisiä ostamaan lisää turvapalveluja, kameroita, hälytysnappeja, aseita, verkkoaitoja, koiria, kaltereita, liiketunnistimia,ovisilmiä, turvatarroja, kaasusumuttimia, hälyttimiä, pillejä, henkivartijoita, kidnappausvakuutuksia jne.

Itse toivoisin, että lehdet laajentaisivt keskustelua tulevaisuuden sieppausten todelliseen motiiviin, tuloerojen voimakkaaseen kasvuun. Jos hyvinvointi jakautuu yhä epäoikeudenmukaisemmin ja lama syvenee, muutkin tarvitsevat poliisivartioita kuin Lilius.

Se lienee selvää niillekin miljonääreille, jotka arvelevat, että Turunen oli yksi ahne, mutta rikolliseksi liian tyhmä, juristi.

http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-100937

Robin Hood ei tule Sherwoodista. Hän tulee Turusta. Hän on demari. Hän on juristi. Hän ryöstää rikkailta, mutta se on epäselvää, pitääkö hän rahat itse vai antaako hän saaliinsa köyhille.

Mutta sehän on ollut pitkään epäselvää myös demareille - ja juristeille.

- Euroopan talousnousu vaarantuu, jos energian saanti ei ole turvattu, varoittaa kaasuputkiyhtiö Nord Streamin suomalainen EU-johtaja Sebastian Sass Iltalehdessä 12.6.09

Tässä tulee sanottua keskeinen totuus nykymenosta. Kaikki on alisteista talouskasvulle ja teknologialle. Olen käsittänyt, että Itämeri on ilman kaasuputkeakin lähes terminaalihoitovaiheessa.

Olen uskonut demokratiaan - paremman järjestelmän puutteessa. Viime aikoina demokratia on tuottanut pelkkiä pettymyksiä.

Demokratia on enemmistön valtaa päätöstenteossa. Me olemme siis päättäneen tuhota esimerkiksi maapallon. Olemme tehneet sen päätöksen demokraattisesti. Päätöksestä ei voi valittaa.

Eikö demokratia tuotakin lohduttoman epäoikeudenmukaisia päätöksiä vähemmistöille?

Vasemmistoliiton hullunkurisen perheen sekoitti lopullisesti puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes, joka ei tullut toimeen "taistolaissiiven" kanssa. Erottuaan Vasemmistoliiton puheenjohtajan paikalta hänelle järjestyi yllättäen pakastevirka Lääketeollisuuden toimitusjohtajana. Viimeistään silloin Siimes menetti vasemmistolaisen uskottavuutensa.

Eurovaaleissa Siimes oli EVA:n johtajan Risto E. J. Penttilän kannattajajoukoissa. Hän ei nähnyt toiminnassaan mitään ristiriitaa.

Tuholla on arkkitehtinsä.

Tulee mieleen Paavo Lipponen, oikeistodemari, joka unohti puolueen ydinajatukset seikkaillessaan vallan sokaisemana hallitusvastuussa ja puhemiehenä. Nyt Lipponen on konsulttina venäläis-saksalaisessa Nord Streamissa, säälimättömässä kaasuputkihankkeessa, joka tekee tulosta riskillä, Itämeren ympäristönsuojelusta piittaamatta.

Poliitiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista, mutta enemmän se näyttää olevan oman edun tavoittelua.

Näin maailmaa muuttuu ja takki kääntyy. Ja meidän pitäisi luottaa poliitikkoihin.

Lama syvenee. Sen seurauksena vasemmiston pitäisi profiloitua ja ratsastaa paikalle kuin ratsuväki. Niin ei ole käynyt. Nyt syveneekin vasemmiston kriisi.

Demareilla ei ole ilmeisesti selvää käsitystä siitä, miten epäsuosittu henkilö Jutta Urpilainen on.  Hän on syvälle vetävä ankkuri uppoavan puolueen kaulassa. Hänet pitäisi vaihtaa ensi tilassa.

Puolue henkilöityy Suomessa valitettavan paljon puheenjohtajaansa.

Vasemmistoliiton tilanne on karmaiseva. Kaikki vanhat parrat pitäisi heivata ulos ja Arhinmäki tilalle. En tiedä pelastaako sekään enää mitään. Voi olla, että peli on menetetty, korjausliike tulee liian myöhään.

Näyttää siltä, että vihreät ovat korvanneet vasemmiston Euroopassa.

Ihmettelen kyllä, että äänestävätkö saksalaisten autotehtaiden lomautetut yksinhuoltajat todella konservatiiveja - ilmeisesti eivät äänestä ollenkaan.

Hyvinvointivaltion luominen oli demareiden kuningasprojekti. Samalla siinä sahattiin omaa oksaa. Hyvinvoinnin saavuttaneet käänsivät heti selkänsä vasemmistolle, porvarillistuivat ja alkoivat äänestää porvaripuolueita.

Kirvesmiehet ovat jo pitkään äänestäneet Kokoomusta. 

Silti meillä Suomessa on vielä iso joukko ihmisiä, jotka tarvitsevat vasemmiston tukea. Valitettavasti se ihmisryhmä ei vain äänestä. Se on menettänyt uskonsa vasemmistolaiseen politiikkaan.

Vai onko vasemmiston aika ohi? Onko vasemmisto työnsä tehnyt?  Saako vasemmisto nyt mennä?

Hyviä uutisia.

Jussi Parviainen kertoo Imagen haastattelussa:

Se (Turkka) asuu Pirkkalassa, vanhempiensa talossa, käy Lidlissä ostamassa ruokaa ja kirjoittaa. Se tiedetään, että se kirjoittaa, tuhatsivuista, niin kuin sanotaan. Totta kai on tulossa jotakin kovaa ja suuritöistä, kun niin kauan on hiljaa. Ei sitä neroutta ja sivistystä ja näkökykyä pysty sammuttamaan. Sieltä tulee varmasti tavaton pommi.

Huomasin tämän vihreiden eurovaalimainoksen.

Siinä Tarja Cronberg  tarjoaa äänestäjille kebab-annosta ja takapiruna häärivä Jukka Relander sipaisee lisää slaisseja vartaassa tirisevästä lampaantorsosta.

Cronberg kertoo, ettei ole koskaan edes maistanut kebabia. Tarjoilevatko vihreät meille muitakin illuusioita? Kokonaisuuksia joiden sisällöistä heillä ei ole mitään empiiristä tietoa?

Toki ymmärrän kebabin tarjoaman yleiseurooppalaisen viestin, mutta varmasti ranskalaisten ja kebabin tarjoaminen rajaa myös tietyn vihreän äänestäjäkunnan pois vaaliuurnilta. Toisaalta se tuo myös uusia äänestäjiä kuten Vihreän Langan toimittaja toteaa: "Pahinkaan natsi ei pysty kieltäytymään kebabista."

Sinänsä vihreiden lipevä kampanja ei yllätä, koska hallitusvalta maistuu nyt niin hyvältä, että vihreät myisivät vaikka Osmo Soininvaaran puutarhatontuksi, jos sitä kautta saisi lisää poliittista valtaa.

Suuri suomalainen nyrkkeilyilta meni niin sanotusti munille.

Amatöörimäistä, että ottelun peruutus tuli viime hetkellä, vaikka Tsagajevin hepattiitti havaittiin jo vuosia sitten.

Surkuhupaisan kruununsa nyrkkeilyilta sai, kun suomalaisen nyrkkeilijän Juha Tolppolan isä hyökkäsi kehään esittämään tyytymättömyytensä ja oman mallinsa asioiden ratkaisemisesta: hän tempaisi kesyn alakoukun kehätuomaria vatsaan.

Päivän lehdissä suomalaisen nyrkkeilyn vaikuttajat riensivät vähättelemään tuomarin koskemattomuuden loukkaamista. He kertoivat esimerkkeinä paljon pahempia tapauksia historiasta - aivan kuin se lieventäisi Tolppolan isän teon typeryyttä ja järjestäjien täydellistä epäonnistumista.

Tuomarin koskemattomuus on oltava ehdoton, ja tällainen jälkikäynti on rehdille lajille aina kolaus.

Ja juniorit katsovat kyllä Urheiluruutua.  

Silloin harvoin kun tv näyttää kiinnostavia elokuvia, ne tulevat samaan aikaan tai aivan järjettömään aikaan.

Perjantaina tarjolla olivat Proyasin I, robot MTV 22.50-0.55 , Godardin Alphaville Teema 22.00-23.35 ja Campionin Piano TV1 22.15-0.10

Lauantaina Scorsesen Sudenpesä Nelonen 2.00-4.10

Kilpailu on kovaa, mutta miksi myös Ylen Ykkönen ja Teema kilpailevat. Odotan vastausta Mikael Jungnerilta ja toivon kommentteja muilta.

Näillä sanoilla aloitetaan usein päiväkirja. Yritetään luoda mielikuva siitä, että kirjoitetaan päiväkirjalle eikä ulkopuolisille lukijoille.

Bullshit.

Harvempi päiväkirjailija hävittää päiväkirjojaan ennen kuolemaansa, vaikka päiväkirjan kirjoittamisen motiivi olisi ollut yksityinen.

Blogi on myös päiväkirja, loki.

Toisinaan myös bloggaaja väittää, että hän kirjoittaa vain itselleen. Ihmettelen, miksi hän on valinnut kirjoitus- ja tallennusalustakseen suhteellisen vaivalloisen ja julkisen blogin. Ja miksi hän on jättänyt lukijoille kommentointi mahdollisuuden. Ja miksi hän on vienyt bloginsa blogilistalle. Ja miksi hänellä on laskuri ja tilastointi sivuillaan.

Se siitä. Miksei voi myöntää, että kirjoittaa mahdolliselle lukijalle?

Lähes joka päivä olen tullut blogiini kirjoitus- ja julkaisuaikeissa. Olen kirjoittanut pätkän ja todennut, että tämähän on täysin merkityksetöntä paskaa, mitä minä naputtelen.

Vilkaisin äsken viimeisiä bloggauksiani. Paskaa. Kaikki.

En ole varma heijastelenko vain omaa näköalattomuuttani, mutta eipä ole hääviä ollut muidenkaan blogien anti viime aikoina, ei edes suosikkieni.

Monet mainiot bloggaajat ovat lopettaneet tai hiljentyneet. Kuten Saara, Mitvit, Minh jne. Taisi takki tyhjentyä. Tai elämä vie. Kaikilla on omat syynsä.

Monella tapaa virtuaalimaailma on todellisen maailman vihollinen. Ja jos seurustelee ihmisten kanssa vain virtuaalisesti, aidot ihmissuhteet alkavat kärsiä. Virtuaali-ihminen ei ole muuta kuin oikean ihmisen korvike, jonka kanssa kommunikoinnista jäävät aina puuttumaan tärkeät vivahteet ja ilmeet.

Kirjallisessa ilmaisussa väärinkäsitykset eskaloituvat.

PS. Tämänkin bloggauksen olisi voinut kyllä deletoida. Paskaa.

Kokeilin Ylen eurovaalikonetta. Kymmenen sopivimman joukossa oli 5 vihreää, Hautala kolmosena ja Kasvi kymppinä. En kovasti myöskään yllättynyt siitä, että vitosena oli Sirpa Pietikäinen.

Tyytyväisin mielin huomioin, että epäsopivimpien ehdokkaiden joukossa oli Arto Bryggare.

Ja hienoa, ettei yksikään kepulainen ehdokas ajattele kanssani samoin.