Tässä viime aikoina Suomessakin on mietitty taidetta, taiteilijan vapauksia, ihmisyyttä, taiteilijuutta, näiden kahden suhdetta toisiinsa jne....

Minusta raja on tässä: Taiteilija saa kuvata, kertoa maailman vääryyksistä ja omasta suhtautumisestaan ympärillä tapahtuvaan todellisuuteen. Hän saa (jopa pitäisi nykyistä useammin) työstää maailman vinksahtanutta kuonaa taiteen kautta meidän tavallisten tallaajien pureksittavaksi, kauhisteltavaksi, paheksuttavaksi.

Mutta taiteilija ei saa luoda tuota paskaa ja epäinhimillisyyttä ympärilleen "koska taide sitä vaatii". Voin kirjaimellisesti pahoin eläimen turhaa kärsimystä ajatellessani, etenkin kun tuo eläinparka kärsimyksineen on ollut tietämättään "taidetta". Todellinen sadismin malliesimerkki! Taide on tärkeää, toki, mutta ei todellakaan minkään elollisen arvokasta elämää tärkeämpää!

Jos sadismia pidetään taiteen kriteerinä, niin Hitler oli todella suuri taiteilija. Ehkäpä Habacuc laajentaa tuotantoaan näännyttämällä ihmisiä nälkään jossain hienossa galleriassa.
Ja kansa virtaa katsomaan! Kriitikotkin taputtavat verisiä käsiään!

Voi jumankauta tätä maailmaa. Myöskään tällaista ei pitäisi hyväksyä. Jotenkin pitäisi saada nämä ihmiset pysähtymään.

Oli muuten jo toinen taiteen kyseenalaisuudesta tänään lukemani juttu. Toinen on täällä:
http://luovuksissa.blogspot.com/

"Tarpeettoman kärsimyksen tuottaminen puolustuskyvyttömille eläimille saa minut silmittömän raivon valtaan."

Mutta lihaa syöt edelleen.

"Keskinkertaisilla taiteilijoilla ei ole mitään häpyä eikä moraalia."

Habakukin kirja 1:
"2 Kuinka kauan minun pitää huutaa,
etkö kuule minua, Herra?
Kuinka kauan minun täytyy valittaa väkivallan tähden,
etkö sinä auta?
3 Miksi annat minun nähdä vääryyden tekoja,
kuinka kauan annat pahuuden vallita?
Kaikkialla näen hävitystä ja väkivaltaa,
riita puhkeaa, viha leviää.
4 Laki on voimaa vailla, oikeus ei toteudu koskaan. Jumalaton sortaa vanhurskasta, ja oikeus vääristyy."

Tästä taiteilija Habakukista en osaa tuntematta sanoa, mutta nämä keskinkertaisuuksiksi mainitsemasi kolumnistit tuskin viihtyvät näillä barrikadeilla.

Teemu Mäellekään, jonka tuotantoa vähän paremmin tunnen ja monessa arvostan, en oikein osaa antaa moraalista yläkoukkua, minä kun tapan kissan päivässä.

Hyvin kiinnostavia - ja paljastavia - moraalisia kysymyksiä molemmat teo(kse)t kyllä asettavat. Väärin tapettu, eläinparat.

Mitvitin kommentti "väärin tapettu" kuvastaa hyvin Prosperon hurskastelua. Toisella kädellä moralisoidaan eläimiin kohdistuvaa julmuutta, toisessä kädessä on lihapala haarukan päässä.

Tuotantoeläinten kohtelun - jota Prospero rahoittaa -rinnalla yksi kulkukoira on pisara valtameressä.

Tämä vanha väärin tappamisen veto lihansyöjille alkaa sekin olla typeryyden huippu. Sehän se nimenomaan parantaa kunkin taiteen nimissä eläinrääkätyn eläimen kohtelua tämä. Että paskaakos siinä vikisette, kun syötte lihaa. Tällä perusteella siis kaikki eläinrääkkäysrikkeetkin voisi laista poistaa. Pisaroita meressä, kun kuitenkin syödään lihaa. Annetaan asioiden olla ja pistetään pihviä pannulle tirisemään.

Hurskastelua hurskastelun perään se on Liisaltakin ja kaikki on lopulta vain välinpitämättömyyttä.

Sillä koiralla oli kuitenkin se elämä siinä, taidegallerian kulmassa päivätolkulla nälkään nääntymässä.Tilauksessa on siis toinen mokoma. Onhan se niin koskettavaa taidetta sellaisille, jotka ovat vieraantuneet niin elämästä kuin kuolemastakin.

"Ah, katsokaa, näin se eläin kuolee".
"Voi ihmettä." Taptap.

Kaikki tuotantoeläimetkin kuolevat niin kuin meistä jokainen, mutta tuskin niitä kantturoita nälkään tarkoituksella näännytetään. Eiköhän niistäkin kilohinta makseta.

http://arts.guardian.co.uk/art/news/story/0,,2269320,00.html#article_continue

Juanita Bermúdez, director of the Códice Gallery, insisted Natividad escaped after just one day. She said: 'It was untied all the time except for the three hours the exhibition lasted and it was fed regularly with dog food Habacuc himself brought in."

eihän sitä tiedä. vaikka tämä koira ei olisikaan kuollut, niin tekstilläsi oli mielestäni silti hyvä sanoma, pointti, tarkoitus ja mikälie.

ja siis tuo äskeinen olin minä.

tuolta löytyy vielä, jos kielitaito riittää:

http://www.laprensa.com.ni/archivo/2007/octubre/05/noticias/revista/219438.shtml

Saara, lojaalisuutesi on ihailtavaa.

Tässä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että jätettäisiin puuttumatta eläinten rääkkäykseen, koska syödään lihaa. Ei sellaista kukaan ole sanonut, vaikka siihen suuntaan yrität asiaa vääntää.

Kyse on siitä, että kuinka vakavasti voi ottaa sellaisen henkilön kirjoitusta, joka valittaa yhden eläimen kohtelusta, mutta joka samalla rahoittaa järjestelmällistä eläinten huonoa kohtelua. Se on kuin asekauppias puhumassa rauhan puolesta, gigolo naimassa neitsyyden puolesta.

Jotain rehellisyyttä, pliis.

Asko, ei sinunkaan logiikkasi vedenpitävä ole.

Asettakaamme kuitenkin toivomme siihen, että ihmisen ajattelu kypsyisi samassa tahdissa kuin pihvi pannulla.

Mutta jos hän syö pihvinsä raakana, se selittääkin paljon.

(Ne keskustelevat minusta, minusta...)

joo, en todellakaan pidä vedestä, se on trauma lapsuudesta.

Mutta eikö SUURI KYSYMYS kuitenkin kuulu:

*** Jos ihminen on noin innokas eläinten suojelija ja asian puolesta puhuja, miksi hän saman aikaisesti rahoittaa järjestelmällistä eläinten huonoa kohtelua? ***

Eikö se, Sarrah, ole loogisesti vedenpitävä kysymys? Epäilenpä, että kirjoittaja ei kykene siihen vastaamaan.

Ja urbaanit legendat uppoavat teihin kuin kuuma veitsi voihin. Kannattaisi joskus suhtautua kriittisesti lukemaansa ja yrittää olla siellä missä tapahtuu. Nojatuoliprofeetta osuu harvoin oikeaan.

No tämähän on nyt toki samankaltainen asia kuin tuo Prosperon kirjoitus tuossa alapuolella, että älkää valittako toimittajien teoista, kun kerran niitä lehtiä ostatte ja luette.

Että siinä mielessä en pidä siitä, ettei rääkkäyksestäkään saisi olla tuohduksissaan, jos syö lihaa. Yhtä vähän pidin siitä, ettei toimittajia saisi kritisoida, vaikka lehtiä luenkin.

Nykyäänhän pitäisi keskustelijoiden vetää ensin esiin kaikki kortit: olen kasvissyöjä, syön vain luomulihaa, syön vain hirven lihaa jne. ennen kuin saisi moraalisesti närkästyä taiteen nimissä tapahtuvista turhista eläinrääkkäyksistä.

Taiteilija ei voi vedota edes siihen, etteivätkö ihmiset muka tietäisi millä tavalla eläimiä tässä maailmassa kohdellaan. Ehkä jopa kuvitellaan sellaistakin, että hänellä nyt on tässä tie aukaistavana. No ei ole.Yhtään lisää rääkättyjä ei enää tarvita.

Prosperoako nimität nojatuoliprofeetaksi, joka harvoin osuu oikeaan?

Tarkoitatko, että Prospero on mennyt halpaan ja koko juttua ei ole tapahtunutkaan. No, ei kyllä olisi ensimmäistä kertaa.

Saara, ei näköjään sinullakaan ollut vastausta esittämääni "suureen kysymykseen". Ohititko sen tarkoituksella?

Niin että minun pitäisi nyt vastata siihen, miksi ihmiset syövät lihaa? Lihan syönti ei automaattisesti tarkoita sitä, että se syömäri haluaisi eläimiä kohdeltavan huonosti. Tosin en tiedä, onko Prospero lihansyöjä.

Ihmisen tarve syödä lihaa on evoluution tulosta ja kehityksen kääntäminen toiseen suuntaan on hidas prosessi, joka tosin on käynnissä. Meillä ainakin konkreettisesti asia on tapetilla ja nuorempi kasvissyöjäsukupolvi on hanakasti ohjaamassa ostoskäyttäytymistämme luomumaiseen suuntaan.

Muutoksen ollessa käynnissä olisi toivottavaa, että näihin taiteen nimissä tehtyihin eläinrääkkäyksiin voisi kuitenkin puuttua ihan jokainen. Pidän sitä jopa luonnollisena reaktiona, kun jotakin kohdellaan huonosti, että se aiheuttaa ja sen pitääkin aiheuttaa tunteikkaita reaktioita. En pidä sitäkään kovin ihmismäisenä tilanteena, että huonosti kohdeltu eläin voitaisiin ohittaa ajatellen kylmästi, että enpä nyt puutu tuon olion kärsimykseen, koska olen lihansyöjä.

En myöskään osaa sanoa millä tavalla se olisi hyvä asia, ettei ihminen puuttuisi taiteen nimissä tehtyihin selkeisiin eläinrääkkäyksiin siksi, että se syö lihaa.

Väittelin tästä asiasta jo monta vuotta sitten Kiiltomadossa, silloin kun Teemu Mäki oli jälleen parrasvaloissa, jolloin kaikki keskustelu aiheesta tyrmättiin tuolla samalla argumentilla. Minusta se ei ole edistänyt eläinten asiaa millään tavalla. Tässä käy niin, että koska asiasta ei ole lupa puhua leimautumatta kaksinaismoralistiksi, siitä ei puhuta sitten lainkaan.

Saanen heittää joukkoon omat soppalihani.

Saara: "Niin että minun pitäisi nyt vastata siihen, miksi ihmiset syövät lihaa?"

Saara, ei kai sinulta kukaan tällaista ole pyytänyt. Askon kysymys kuului: Jos ihminen on noin innokas eläinten suojelija ja asian puolestapuhuja, miksi hän samanaikaisesti rahoittaa järjestelmällistä eläinten huonoa kohtelua?

Kysymys on mielestäni varsin validi, ja ansaitsee pohdintaa.

Totta kai lihan syönti osa pitkää historiallista ja evolutiivista kehitystä, kuten sanot. Älä tee tästä kuitenkaan veruketta sille, että yksittäinen ihminen ei voisi halutessaan lopettaa lihansyöntiä.

Eikä kyse ole siitä, että lihansyöjä ei voisi tai saisi puuttua konkreettisiin eläinrääkkäystapauksiin, vaan siitä, että jos joku ilmoittaa olevansa eläinten oikeuksien puolesta, niin miksi hän kuitenkin samalla koko ajan lihansyöntinsä kautta rahoittaa "eläinten järjestelmällistä huonoa kohtelua".

Ehkäpä vastaus kuuluu:
Ilmoitan olevani eläinten ystävä ja räksytän eläinten oikeuksista, mutta niin suuri eläinten ystävä en ole, että lopettaisin rahoittamasta eläinten huonoa kohtelua. Asetan omat nautintoni eläinten kärsimysten edelle.

Kelpaisiko tuo vastaukseksi?

En edelleenkään tiedä, syökö Prospero lihaa, mutta se on kyllä totta, etteivät kasvissyöjät yleensä reagoi näihin taidetemppuihin. Koirasta tehdään näin tuotantoeläinten marttyyri, joka nääntyi nälkään kaikkien huonosti kohdeltujen eläinten puolesta.

Koira tai kissa herättävät meissä (länsimaisen kulttuurin ihmisissä) suuria tunteita, jotka meidän pitäisi näin taiteen avulla siirtää kaikkiin eläimiin. Mutta meidän suhteemme eläimiin muodostuu niiden kontaktien kautta, joita meillä eläimiin yleensä on. Rääkkäämällä koiraa kuvitellaan, että tuotantoeläinten olot paranevat. Mutta kyllä se inhimillisesti tarkastelleen on niin, että rääkkäämällä koiraa vain rääkätään koiraa ja useimmat näkevätkin vain kusipäisen taiteilijan, joka on valmis tekemään mitä vain saadakseen mainetta ja julkisuutta.

Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että yhteiskunnallinen kulttuuri on muuttumassa siihen suuntaan, että enää ei hyväksytä pelkkää asioista räksyttämistä, vaan vaaditaan myös tekoja. Siis katetta sanoille.

Tutkiskelin hiukan tuota asiaa ja kävi niin kuin arvelinkin: ihan kaikkea, mitä kiertokirjeissä ja Facebookin seinillä lukee, ei välttämättä kannata ihan suin päin mennä uskomaan.

Kirjoitin, mitä sain asiasta selville, mutta se on liian pitkä juttu tähän kommenttikenttään laitettavaksi. Laitoin sen suoraan omaan blogiini, joten jos kiinnostaa, se löytyy yllä olevasta linkistä.

Mielestäni on uskomatonta miten paljon erimielisyyksiä tämä kirjoitus on aiheuttanut vaikka kaikki ovat samaa mieltä, että koiran kidutus on väärin. Juuri tällaisesta ovat kautta aikojen syntyneet riidat ja jopa sodat. Kristityt kirkotkin ovat kaikki muka niin eri mieltä vaikka oikeasti ovatkin saman asian takana.

Olen Saaran kannalla siinä, että jokaisella on oikeus kritisoida olematta itse täydellinen. Kukaan ei ole täydellinen, ette edes te jotka itse hurskastelette sillä että olette kasvissyöjiä. Älä ymmärrä väärin, kunnioitan kovasti kasvissyöjiä ja heidän kaunista päätöstään.

"olisi toivottavaa, että näihin taiteen nimissä tehtyihin eläinrääkkäyksiin voisi kuitenkin puuttua ihan jokainen."


Melkoisen helppoahan on masinoida vihakampanja taiteilijoita kohtaan vain keksimällä urbaani legenda.