Istun hyllyjen välissä ja luen, mitä Tuomas Anhava on kirjoittanut kirjailijoiden kouluttamisesta 70-luvulla Parnassossa. Äkkiä minua mäjäytetään aforismilla takaraivoon. Eikä mitään viitettä tai yhteyttä kyseiseen ajatukseen Parnasson tekstissä. Kohta se ajatus kirkuu olemassaoloaan vähän kellertävänä, verisenä ja limaisena lauseena paperinpalalla - vastasyntynyt aforismi:

"Vaikka olen sinulle pelkkää ilmaa, hengität minua."