Huomenta, taisin huitaista eilen pari lasillista liikaa, Pernod'ta. Innostuin niin kovasti edellisen merkintäni havainnon yllätyksellisyydestä. 

Blogeissa on pohdiskeltu toisten blogien linkittämisen merkitystä. Itse poistin kaikki näkyvät linkit oveni pielestä aikoja sitten tasapuolisuuden nimissä. En halua kumartaa toisaalle ja pyllistää toisaalle. Siirsin kaikki lempiblogini Blogilistan suosikkeihin. Sieltä näen heti niiden päivittymisen ja kuljen niihin sitä kautta. Ei tule turhia reissuja.

En kaipaa vastavuoroisuutta.

Kommentoin joitakin blogeja, joitakin pelkästään luen. Omissa rykäisyissäni pyrin linkittämään inspiroivia ja kiinnostavia blogeja. Haravoin koko ajan uusia blogeja Blogilista suosikkeihini.

Olen blogielämässäni pyytänyt vain yhtä blogia linkittämään blogini. Parnassoa. Siitäkin tuli likainen olo,  se vaivaa vieläkin mieltäni. Perustelin pyyntöä itselleni sillä, että olen toiminut lehden monivuotisena avustajana ja sillä, että uskon blogini olevan pitkälti kirjallisuuden asialla. Lisäksi koen olevani "parnassolainen"; olen Parnassolle ja Jarkko Laineelle suuressa kiitollisuuden velassa lauseitteni ennakoluulottomasta julkaisusta.

En tulostaisi ajatuksiani blogiini, jos en kaipaisi lukijoita. Seuraan tarkasti tilastojani. Uniikkien kävijöiden määrä on kasvanut sadalla prosentilla päivässä. Olen siitä ilahtunut. Kiitos.

PS. Nämä olivat vain minun ratkaisujani. Jokainen taaplaa tyylillään.