Kuulin joskus muinoin anekdootin. Ranskalainen kirjailija Claude Simon oli norjalaisen kustantajansa järjestämillä kekkereillä Oslossa. Juotiin ja syötiin hyvin. Kilisteltiin laseja ja pidettiin maljapuheita. Tunnelma oli katossa ja Simon näytti viihtyvän. Äkkiä Simon keksi kysyä, että paljonko hänen kirjojaan oli Norjassa myyty. Tuli hiljaista. Kustantaja kaatoi Simonille ja itselleen konjakkia. Simon toisti kysymyksensä. Kustantaja kääntyi toisaalle ja sanoi, ettei meillä ole tarkkoja lukuja. Totta kai teillä on, sanoi Simon, tehän elätte kirjojen myynnillä. Kustantaja katsoi maahan ja kuiskasi, että noin pari sataa kappalettahan viimeistä on mennyt. Simon alkoi nauraa ja sanoi, että sehän puolet enemmän kuin Ranskassa.

Claude Simon kirjoitti muuten loistavia keskenjääneitä klassikkoja.