Välillä on vieläkin hauska seurata keskustelua kirjallisuudesta, vaikkei siihen itse osallistuisikaan. Vähän kyllä hävettää sellainen ajan tuhlaus, mutta minkäs minäkään luonnolleni voin.

Äkkinäinen luulisi, että kirjallisuudesta ja kirjoista keskustellaan intohimoisimmin esimerkiksi Parnasson päätoimittajan Jarmo Papinniemen blogissa. Vaan eipä keskustella. Jopa Kevätpörriäisessä käydään tasokkaampaa kirjallisuuskeskustelua kuin siellä.

Tunnen aika hyvin suomalaisen virtuaalisen kirjallisuuskeskustelun perinteen. Olin siinä vahvasti mukana. Parhaat keskustelut käytiin aikoinaan Rihmaston, Kiiltomadon, Jippiin ja City-lehden suojissa. Monet sen aikaisista keskustelijoista perustivat blogin - ja ovatkin nyt bloggajien parasta A-luokkaa. Terveisiä vain Saaran blogiin, Kirjailijan häiriöklinikalle ja Dionysoksen kevääseen. Minun nimimerkkini Prospero on niiltä ajoilta peräisin. Tuntuu että niistäkin pioneeriajoista olisi ikuisuus.

Moni varmasti ihmettelee, mistä tämänhetken parasta kirjallisuuskeskustelua sitten löytyy - ja niin ihmettelin minäkin, kun sen tajusin.

Suomen parasta kirjallisuuskeskustelua emännöi entinen kokoomuspoliitikko, jonka innostuminen kirjoista on kertakaikkiaan aseistariisuvaa ja kadehdittavaa. Hämmästyttävää on hänen paneutumisensa ja kykynsä analysoida selkeäsanaisesti ja ymmärrettävästi uutta kirjallisuutta. Hänen bloginsa toimii kirjallisissa (Yhtyneiden) piireissä niin vihatun Helsingin Sanomien suojissa. Siellä ovat omista kirjoistaan käytyyn yleiseen keskusteluun osallistuneet mm. Juha Itkonen ja Anssi Kela. Se on uutta suomalaisessa kirjallisuudessa.

Hänen nimensä on Kirsi Piha, ja hän vaikuttaa olevan samanlainen kirjalijoita keräävä luottamuksellinen henkilö kuin Sylvi Kekkonen oli aikoinaan. Se ei ole vähäinen saavutus se. Viisas nainen ja hyvä blogi, jonka nimi on Lukupiiri.