On Waltarin juhlavuosi. Pitäisi kai sanoa jotakin Waltarin kirjoista.
Olen lukenut Sinuhen pari kertaa. Teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tiedän henkilöitä, jotka ovat egyptologeja juuri Sinuhen takia. Esimerkiksi Hietsun hautausmaan nurkilla hiippaili kerran kesällä eräs meksikolainen tyttö, egyptologi.
Kirjojen vaikutusta ihmiselämään ei kannata aliarvioida.
Waltarin muu proosaa (ei historiallinen) on puudutavaa ja pateettista, roskaa, kielellisesti vanhentunutta.
Komisario Palmu -elokuvat toimivat - suurimmaksi osaksi loistavien henkilövalintojen takia: Helge Herala, Leo Jokela, Matti Ranin, Joel Rinne, Elina Salo, Pentti Siimes…Kirjoja en ole lukenut.
Tämä Waltarin lyriikka vetoaa minuun mystisesti Don Huonojen esityksenä:
juna vapisee jalkojen alla
juna vapisee jalkojen alla
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa
himmeän sinisessä yössä
sateen solistessa kadun asfalttiin
havahdun niin polttavaan ikävään
että tahtoisin olla kuollut
ja kaikki minussa huutaa miten olisi voinut olla
ja ohitseni liukuvat tyhjinä elämän ruhtinasyöt
juna vapisee jalkojen alla (aina siellä)
juna vapisee jalkojen alla (missä en ole)
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa
kamelin varjo kuvastuu erämaan taivasta vasten
huulilleni syöpyy hiekan suolainen maku
ja minä tiedän että ainoa kotini
on jyrisevä asemahalli
juuri ennen pikajunan lähtöä ja
että minua odottaa aurinko ja meri
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.