On Waltarin juhlavuosi. Pitäisi kai sanoa jotakin Waltarin kirjoista.

 

Olen lukenut Sinuhen pari kertaa. Teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tiedän henkilöitä, jotka ovat egyptologeja juuri Sinuhen takia. Esimerkiksi Hietsun hautausmaan nurkilla hiippaili kerran kesällä eräs meksikolainen tyttö, egyptologi.

 

Kirjojen vaikutusta ihmiselämään ei kannata aliarvioida.

 

Waltarin muu proosaa (ei historiallinen) on puudutavaa ja pateettista, roskaa, kielellisesti vanhentunutta.  

 

Komisario Palmu -elokuvat toimivat - suurimmaksi osaksi loistavien henkilövalintojen takia: Helge Herala, Leo Jokela, Matti Ranin, Joel Rinne, Elina Salo, Pentti Siimes…Kirjoja en ole lukenut.

 

Tämä Waltarin lyriikka vetoaa minuun mystisesti Don Huonojen esityksenä:

 

juna vapisee jalkojen alla

juna vapisee jalkojen alla

liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa

 

himmeän sinisessä yössä

sateen solistessa kadun asfalttiin

havahdun niin polttavaan ikävään

että tahtoisin olla kuollut

ja kaikki minussa huutaa miten olisi voinut olla

ja ohitseni liukuvat tyhjinä elämän ruhtinasyöt

 

juna vapisee jalkojen alla (aina siellä)

juna vapisee jalkojen alla (missä en ole)

liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa

 

kamelin varjo kuvastuu erämaan taivasta vasten

huulilleni syöpyy hiekan suolainen maku

ja minä tiedän että ainoa kotini

on jyrisevä asemahalli

juuri ennen pikajunan lähtöä ja

että minua odottaa aurinko ja meri