Sudella oli tänään kirjojen postitustalkoot. Lähetimme matkaan kaikki tilatut kirjat, joten odotella sopii tällä viikolla. Lisäksi lähetimme kirjoja medioiden edustajille. Tein tässä suhteessa huolellista salapoliisityötä, että ne menisivät oikeasti jollekin tietylle henkilölle, eivät vain johonkin kirjapinoon pölyttymään.

Envall oli kuulemma lopettanut tänä aamuna aamuteeveessä puheenvuoronsa Parosen hienoon aforismiin: "Emme tiedä, myymme sitä jumalana." Siinä on viidellä sanalla ilmaistu meidän kaikkien maailmankatsomus, kriittinen suhtautuminen uskontoon, filosofinen totuus, ateismi, epävarmuus kaikesta jne. Aforismi tekee todellakin suuresta pientä ja pienestä suurta onnistuessaan.

Sain tänään kahdelta lukijalta innostavaa palautetta kirjasta. Toinen oli vanhempi nainen, toinen nuorempi mies. Nainen, joka tunsi kirjan sisällön ennalta, kiitti kirjan ulkoasua ja oli onnellinen siitä, että kirja oli yleensä julkaistu. Mies kertoi lukeneensa kirjan jo kahdesti ja kokeneensa oivaltamisen ja riemun hetkiä sen äärellä. Minä taas voin sanoa, että on ihanaa olla kirjailija(maistuu pompöösille), ja on vielä ihanampaa, kun on lukijoita, jotka antavat palutetta.

Kirjani on valittu eduskunnan kirjastossa "viikon vinkiksi". Se oli minulle mieluinen yllätys, koska kirja ei edusta kuin osin kirjaston ydinaluetta.

Asioita tulee mieleen kummallisissa yhteyksissä, kuten minulle kävi hetki sitten. Surffailin euforian myötäisissä tuulissa Saaran blogin aallokoissa, kun erään jutun otsikko toi mieleeni iskevän satiirin lopun, joka ehkä ennustelee Loistavan puhalluksenkin viimeisiä päiviä, haihtuvia:

Siitä huolimatta koitti kerran aika että Vittukin joutui alennusmyyntiin. Mikäpä ei tässä maailmassa joutunut alannusmyyntiin. Vitun hinta putosi ja sitä myytiin nipussa. Kirjakauppiaat tilasivat Vittua viiteen markkaan kappale ja pehmeässä asussa kolmeen ja puoleeen. Se oli kirjailijalle kovaa aikaa, mutta elämän karuja tosiasioitahan on että Vitustakin on kerran erottava. Meidän ei auta itkeä Vitun perään, sillä kun kätemme kirpoavat Vitun syrjästä olemme jo liian heikkoja jatkamaan ponnistelujamme. Hyvästi  rakas vittuni.

- Erno Paasilinna satiirikokoelmassa Alamaisen kyyneleet

* * *

Köyhyys ei saa olla kenellekään se poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Sota, nälkä, taudit ja kuolema - ilmestyskirjan ratsastajat.