1182.jpg

Tänään on se päivä. Tänään käsikirjoituksestani tuli kirja. Tänään siitä resuisesta paperinivaskasta, jota suurien kustantamojen kustannustoimittajien koleat ja kaikenlukeneet silmät ylenkatsoivat ja tahmaiset sormet räpistelivät, tuli kirja. 

Siitä tuli kaunis kirja, helvetin kaunis kirja. Aivan kuten jokaisen äidin vastasyntynyt lapsi on kaunis, on minunkin vastasyntynyt kirjani kaunis. Sen hillittyssä ulkonäössä on mielestäni viittauksia 50-luvun modernismiin ja modernisteihin. En pane niitä pahakseni, en ollenkaan. Olen itse sanonut kantta "anhavalaiseksi". Lauri Voutilaisen sisälle piirtämät kuvat ovat nerokkaita ja monitulkintaisia. Ne tuovat kirjaan lisäarvoa, ammattimaista tyylikkyyttä.

Olen päättänyt kertoa tämän kirjan tarinan digitaalipainon kohdusta halpakirjamyymälän alennushautaan. Olen päättänyt kertoa tämän kirjan tarinan päivä päivältä niille, jotka haluavat sen kuulla. Niin paljon minä tätä kirjaa tänään rakastan. 

Miten kauan siitä on, kun lähetin noin sata lausetta Erno Paasilinnalle? Hän olisi ostanut niistä viisi. Pidin tulosta niin kannustavana, että päätin jatkaa. Kehuminen ei kuulu alan harrastajien synteihin. Pari päivää sitten soitin Markku Envallille. Hän kertoi lukeneensa lauseitani Parnassosta. Oli ajatellut soittaa minulle ja kertoa, että ne olivat "jokseenkin hyviä". Taloudellinen ilmaisu siirtyy ilmeisesti myös lauseista puhekieleen.

Koska omistan puolet Kustannusliike Sudesta, joka julkaisi kirjan, riittää minulla nyt uusia rooleja. Tällä hetkellä myyn kirjaa. Kirja on ilmoitettu Kirjanvälitykseen, joka kauppaa sitä kirjakauppoihin, samoin BTJ Kirjastopalveluun, joka kauppaa sitä kirjastoihin. Akateemisen kirjojen sisäänostajan kanssa on sovittu tärskyt. Vapaakappaleet lähtivät suoraan Multiprintistä oikeisiin osoitteisiin, niistä ei onneksi tarvitse enää huolehtia. Huvikseni kokeilin tänään jopa suoramyyntiä kirjastoon puhelimella ja sekin tuntuu onnistuvan. Mielenkiintoista.

Moni haluaa kirjaansa omistuskirjoituksen. Katselin vähän malliksi itse saamiani omistuksia, Mörsärin, Kinnusen, Paasilinnan, Kirstinän, Envallin jne. Yhtä montaa tyyliä kuin kirjailijaa tuntuu olevan siinäkin hommassa. Oma rariteettini tällä saralla on Kirstinän Lakeus, jonka olen ostanut antikvariaatista. Kirstinä on omistanut kirjan jollekin 10.4.1961, jonka täytyy olla hyvin lähellä kirjan julkaisu ajankohtaa ja sitten omistanut kirjan uudellen minulle 2.3.2004. Hienolta tuntuu, että olen saanut kirjan itselleni. Se on muutenkin yksi lempirunokirjoistani. Näin kirjoittaa Väinö Kirstinä:

Jos järvi on silmä/jos vuori on rinta/jos tuuli hengittää/hyvä on ihmisen levätä maassa.

Eräältä ihastuttavalta naiselta sain joskus muinoin joulun alla lahjaksi espanjalaisen Juan Manuel de Pradan kirjan Pimpit. Äsken kun selasin kirjaa, sen välistä kolahti lattialle kortti, jossa luki: " Hyvää joulua! Ei haittaa, vaikka olisit lukenut tämän tai olisit lukematta. Pääasia on, että olen antanut ja sinä saanut."

Jos joku sattuu lukemaan blogiani ja innostumaan Loistavasta puhalluksesta, kirjan voi hankkia lähettämällä sähköpostia Kustannusliike Suden sivuille(www.kustannusliikesusi.fi) tai tekstaamalla tai soittamalla minulle numeroon 040-7036689. Tutut tietävät varmasti muitakin osoitteita, joista minut saa kiinni.

Nyt käyn kaatamassa itselleni lasillisen konjakkia, luen hetkisen Mark Twainia ja sitten painun pehkuihin. Huomenna on myytävä monta kirjaa. En voi tuottaa kollegalleni pettymystä. Enkä lukijoilleni. Hyvää yötä.