Aamupäivällä kastelin työhuoneessani jukkapalmuja ja mehikasveja, kun puhelin soi.

- Lassi Kämäri.

- Keskuksesta Airi. Täällä kysytään Lauri Kämäriä.

- Joo, se on mun faijan nimi. Mutta ei se ole täällä töissä.

- Vitsi!? Nainen väittää, että kirkon kirjojen mukaan sun nimesi on Lauri. Otatko sää tän puhelun?

- Ei ole Lauri, mutta otan.

- Haloo, onko siellä Lauri Kämäri?

- Ei ole, mutta Lassi Kämäri on.

- Täällä puhuu XX. Olitteko te eilen aamutv:ssä.

- Olin.

- Kävin kysymässä teidän kirjaanne Akateemisessa, mutta siellä ei tiedetty teistä eikä kirjasta mitään. Nostin hirveän äläkän. Tahdon viedä kirjan lahjaksi 80-vuotiaalle äidilleni.

- No, missäpäin asutte?

- Myllypurossa.

- Tulkaa hakemaan kirja täältä eduskunnan kirjastosta.

- Selvä, lähden heti.

Nainen tuli noin tunnin kuluttua. Sanoi vielä, että jos kirjaa esitellään televisiossa, pitäisi kyllä huolehtia, että sitä saa myös kirjakaupasta. Olin ja olen naisen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kustannusliike Susi sai taas pienen käytännön oppitunnin siitä, miten seuraavan kirjan markkinointi  tulee hoidella paremmin.