Ystävä ja maailmanluokan kitaristi Hege halusi tarjota eilen kahvin ja konjakin kirjan kunniaksi Ravintola Ilveksessä. Rakkaan ystävän kanssa oli mukava muistella menneitä vuosia, rock'n rollin marinoimia. Paikalle ponkaisi jostain Mike Monroe, joka lahjoitti meille singlen uudelta levyltään. Annoin Mikelle oman kirjani. Kirjoitin omistuksen "Mike Monroelle, keep on rockin', 8.4.2005 Lassi Kämäri". Humalassa se tuntui räväkältä omistukselta, nyt se tuntuu kliseiden kliseeltä.

Ykköslause paikallaolleiden mielestä Ilveksessä oli sama, jonka Turun Sanomien toimittajakin poimi Paimion valtakunnallisten aforismipäivin alustuksesta aikoinaan: "On köyhälläkin kahisevaa, tuulipuku."

Hämäläisten osakunnan tiloissa tuntui sopivalta kajauttaa Häme-huuto, jossa "hiljaa hiipii ilves...". Mutta en muistanutkaan miten se menee. Täytyy kysyä Suden datagurulta Viitaselta, joka Jaarlinpoikana osaa varmasti auttaa minua.

Postitin eilen ensimmäiset kirjat. Envallille, Mörsärille ja Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukseen.

Hilja Mörsäri on suomalaisen kirjallisuuden harmaa eminenssi. Hän on tehnyt elämäntyönsä Hämeenlinnassa äidinkielen lehtorina. Hän osaa kannustaa ja auttaa kaltaisiani kirjallisia raakileita. Hän auttoi aikoinaan Erno Paasilinnaa, Matti Pulkkista ja Taija Tuomista. Hän on itse fantastinen runoilija ja oivaltava aforistikko. Olen lukenut hänen  runokirjaansa Menneet meissä - i minnet pitkään ja hartaasti. Kirja on löytänyt paikkansa sieltä, missä on mm. Parosen Maailma on sana eli yöpöydän lukulampun alta. Kirja on kaksikielinen. Erinomaisen käännöksen on tehnyt Bo Carpelan.

Tässä pari näytettä kirjasta:

Silkkipintainen harmaus,/heijastava kelopuu./Yöllinen kosketus, valo/pysäyttää ja sysää liikkeeseen./Tieto jolla ei ole nimeä.

Aamu vavahtaa/ joessa, puissa, kaikissa meissä/hetken aikaa/isojen vetten paino,/kauaksi kantava näkymätön silta.

Ai niin vielä, kirjaani on myyty kuin nauhaa. Olen yllättynyt ja ilahtunut.