Päivällä kävin tapaamassa Akateemisen kirjakaupan sisäänostajaa. Ilmeisen hyvän myyntipuheen ja pöyristyttävän itsekehun ja liioittelun jälkeen hän suostui ostamaan merkittävän määrän kirjoja myyntiin. Sisäänostaja yllättyi, kun koneelta löytyikin jo nippu tilauksia kirjaan. Minä yllätyin vielä enemmän.

Kun kävelin Akateemisesta kohti Kamppia, mieshenkilö soitti Lahdesta. Oli kuunnellut Päivän mietelauseita radiosta tänään ja innostunut, tahtoi kirjan. Pyysin lähettämään osoitetiedot minulle sähköpostilla.

Kaivopihalla leijaili jättiläismäisiä lumihiutaleita, tunnelma oli tsehovilainen. Yritin muistaa runoa, jonka joskus raaputin samanlaisesta tunnelmasta, maisemasta, mutten muistanut. Raivostuttavaa.

Poikkesin Fredan Syvässä unessa. Kysyin kauppiaalta Chamfortia, jota en raaskinutkaan ostaa uutena. Ei ole, myyjä vastasi. Selailin aforsimit ja runot läpi. Jostain kummasta mielijohteesta tartuin Carl Sandburgin Runoihin. Avasin kirjan satunnaiselta kohdalta, siellä odotti runo, jonka nimi oli "Chamfort". En tiennyt, että Sandburg oli kirjoittanut Chamfortista. Hytisytti.

Eduskunnassa on hääräillyt pitkään ammattivalokuvaaja. Emme ole oikein tienneet, mitä hän siellä kuvaa ja miksi. Kustantaja Voutilainen pyysi häntä ottamaan pari kuvaa Loistavan puhalluksen - kannesta ja minusta. Mies otti. Päätimme antaa hänelle kirjan kiitokseksi. Kävi ilmi, että mies oli Jorma Komulainen, yksi suomalaisen valokuvauksen mestareista. Kaikista mukavinta oli se, että muistin heti, että Jorma Komulainen kierteli Erno Paasilinnan kanssa ympäri Lappia ja kuvaili Ernolle kuvitusta mm. Suomen Kuvalehteen Muistelimme Ernoa lämmöllä. Komulainen kertoi, että Ernon kanssa oli suunnitelma talsia jalan läpi Lapin. Molemmat olivat kovakuntoisia miehiä. Se reissu jäi tekemättä, eivät ehtineet, sattuneesta syystä.

Eilen esiintyi rytmimusiikin pioneeri Bo Diddley, 76, April Jazzin avajaisissa Espoossa. Olin todistamassa.  Vaikka Bo ei enää karhukävelyä esittänytkään, johtuneeko kahdesta amputoidusta varpaasta, hän oli järeässä vedossa. Bon tavaramerkissä, suorankulmaisessa kitarassa oli ongelmia alussa, mutta kun ne voitettiin, lähti viidakkokomppi jytisemään. Kaikki hitit kuultiin Who do you lovesta Roadrunneriin. Ja suomiyleisö oli lääpällään. Minä mukana. Kyllä se totta on: Bo knows.

Sami Feiringin puheenjohtajakausi Suomen aforismiyhdistyksessä on alkanut vauhdikkaasti. Antoi kuulemma tänään kolme haastattelua radioon ja sai kutsun Lauantaivekkariin. Hektistä menoa. Ja joku vielä epäili, ettei aforismilla ole nostetta. Kiiperikin jo löysi itsestään syvällä piileskelleen aforistikon Kirjalijan häiriöklinikalla jutussa Paavin lihat.

* * *

Ihminen ottaa senkin, mitä ei tarvitse.