Puoli viideltä heräsin ensimmmäisen kerran. Sen jälkeen heräilin suurinpiirtein 10 minuutin välein. Jännitti. Tasan kuudelta ponkaisin ylös, menin suihkuun ja pesin tukkani. Join kupin kahvia, otin onnenpotkut persuksille ja lähdin Stan Laurell-tyylisissä hiuksissani kohti Lasipalatsin tv-studiota.

Matkalla Helsinkiin bussissa kertailin ajatuksiani. Huomasin vasta, ettei minulla ole edes kirjaa mukanana. Kävin hakemassa yhden kappaleen työhuoneestani eduskunnan kirjastosta. Kävelin maanalaisia, autioita käytäviä pitkin lisärakennukseen. Loisteputket naksahtelivat aavemaisesti ja liikkeellä ei ollut ristinsielua. Yksi siivoja tuli sentään vastaan ja melkein säikähti minua. Ihmetteli, että miksi minä olen liikkeellä niin aikaisin. Sanoin, että joskus se pitää minunkin aloittaa uusi elämä. Tuli mieleen elävästi aamulla luettu tekstiteeveen ohjelmatieto: " 08.15 Kirjavieras: Lassi Kämäri - Loistava Puhallus, yhteiskunnallisia aforismeja eduskunnan käytäviltä."

Lisärakennuksesta pari harppausta kadun yli Lasipalatsiin, Manskun puolelta sisään ja suoraan meikkaukseen. Kello oli 07.40. Meikkaaja levitti vähän ruskeeta voidetta naamaan ja minä pyysin panemaan vähän Elvistä lettiin. Se pani geeliä. Hyvältä näytti. Tötterö. Join kupin kahvia ja katselin, kun edellinen vieras Jussii Viitala puhui inhimillisistä eläimestä ja eläimellisestä ihmisestä.

Istuimme Seppo Puttosen kanssa kameroiden keskiöön. Meidät mikitettiin ja kuuluvutta testattiin: "Yksi, kaksi, yksi, kaksi..." Seppo antoi minulle vielä pari yksityiskohtaista ohjetta puheenvuorojen mitasta. Seppo sai lähtäkäskyn korvassaan olevaan kuulokkeeseen, käänsi kirjan kohti kameraa ja alkoi puhua. Olimme suorassa lähetyksessä.

SP: Tästä kirjasta voisi sanoa, että se on pieni suuri kirja. Siinä on lyhyitä lauseita, mutta se kertoo isoista asioista. Työskentelet eduskuntatalossa. Kerro vähän mitä teet?

LK: Työskentelen eduskunnan kirjastossa tietopalvelusihteerinä. Lainaan ja palautan kirjoja, etsin tietoa. Olen ollut kansan palvelija jo yli 15 vuotta.

SP: Sinun kirjasi nimi Loistava puhallus - mistä se tulee?

LK: Nimi Loistava puhallus viittaa kaikkiin ryhmiin, jotka on hyvinvointiyhteiskunnassa lakaistu maton alle: köyhiin, syrjäytyneisiin, lapsiin, vanhuksiin, sairaisiin...

SP: Kun työskentelet tuolla eduskuntatalossa, olet tavallaan vallan ytimessä. Miten haluat kirjoittaa vallasta ja vallanpitäjistä?

LK: Yritän ainakin kirjoittaa kriittisesti ja kliinisesti, veljeilemättä, kumartelematta, nöyristelemättä. Unohdan roolini virkamiehenä ja keskityn rooliini aforistkkona.

SP: Mikä sinua oikein vallassa ja vallankäytössä kiinnostaa?

LK: Ihan perinteiset asiat. Miten valta turmelee ja myös se, mikä siinä vallassa vallanpitäjiä viehättää.

SP: Syntyykö peräti tuolla eduskuntalon käytävillä aforismeja?

LK: Ei eduskuntatalossa vallitse mikään aforistinen tyhjiö, vaikka niin joku voisi kuvitella. Kyllä aforismeja syntyy kaikkialla - jos on sitten syntyäkseen.

SP: Ajattelin vaan, että siellä saattaisi syntyä helposti aforismeja, kun katsee politiikkojen työskentelyä.

LK: On se stimuloiva ympäristö vallan tarkasteluun.

SP: Eräs mietelmäsi kuuluu: " Ää töki petoa tylsällä kynällä." Tarkoitat ilmeisesti vallanpitäjiä.

LK: Vallanpitäjät ovat paksunahkaisia, eivät vähästä hätkähdä. Heitä pitää lähestyä kirurginveitsi kädessä.

SP:Voiko kirjoittamalla vaikuttaa?

LK: Ehkä kynällä ei tehdä vallankumouksia, mutta vallankumouskin tarvitsee omat kynämiehensä. Ne, jotka ovat ensimmäisten likvidoitavien joukossa, kuten tiedät.

Kyllä minä uskon, että kirjoittamalla voi vaikuttaa, jos vain saavuttaa tarpeeksi laajan lukijakunnan.

SP: Minusta tuntuu, että sinä katselet maailmaa vastakohtien kautta. Otetaaan yksi esimerkki tästä: "Jättäkää minut rauhaan, jos aiotte lähteä sotaan."

LK: Efesolainen Herakleitos vetäytyi temppeliin heittämään noppaa lasten kanssa. Kun efesolaiset piirittivät häntä, Herakleitos sanoi: " Mitä te siinä töllistelette, kurjat. Eikö tämä ole teidän mielestänne tärkeämpää kuin valtion asioiden hoito teidän kanssanne?"

Tarkoitan tällä sitä, että meidän pitää tarkastella asioiden suhteita. Ei kaikenlaiseen aikalaishulluuteen kannata lähteä mukaan.

SP: Toinenkin esimerkki sinulta: " Koska lapset alkavat leikkiä rauhaa?" Se olisi yksinkertainen tapa muuttaa maailmaa.

LK: Se on totta. Ehkä lapset voisivat leikkiä rauhaa, jos sotaa kukkuvat käkikellot pysähtyisivät.

SP: Onko tällä tavalla maailman vähäinen muuttaminen yksi aforistiikan tarkoitus?

LK: Kyllä näin voidaan sanoa.

SP: Kun katselet maailmaa, oletko optimisti vai pessimisti?

LK: Olen kirjoittant joskus lauseen: "Missäpä muussa maailman toivo olisi kuin rakkaudessa." En siis ole aivan toivoton. Voisin ehkä asemoida itseni optimistiseksi pessimistiksi.

SP: Sinä olet jo vuosia kirjoittanut aforismeja. Ja jos katsotaan muita suomalaisa aforistikkoja, huomataan, että yhteiskunnallisia aforistikkoja ei ole montaa. Sinua on tosiaan mainittu Erno Paasilinnan mantelinperijäksi. Mitä hyvää näet toisinajattelussa?

LK: Hyvinvointiyhteiskunnassa elelevä ihminen on kylläinen ja veltto ajattelija. Narsisti, joka sijoittaa vain itseensä. Keskittynyt peiliin tuijottamiseen. Yritän tarjota vähän erilaisia kiikareita tämän ympäröivän maailman tarkastelemiseen.

SP: Yksi aforismin ominaisuus on kirjoittaa lyhyesti. Kirjoitat: " Kun lause lyhenee, ajatus tihenee." Onko sinun tarkoituksesi kirjoittaaa mahdollisimman lyhyesti mahdollisimman isoista asioista?

LK: Kyllä. Parhaimmillaan aforismi minusta pienentää suuren ja suurentaa pienen.

SP: Eikö silloin ole vaara, että yksinkertaistat maailma, maailmahan on tavattoman monimutkainen?

LK: Ei siinä mitään vaaraa ole. Luotan lukijoiden kykyyn oivaltaa ja ymmärtää lukemaansa.

JATKUU

Haastattelun jälkeen kävin meikkaajalla putsauttamassa naamani ruskeasta voiteesta. Kehoitin häntä poistamaan Juha Jokisen, mutta jättämään Elviksen."

Poistuimme Lasipalatsin tiloista ulos raikkaseen ulkoilmaan Seppo Puttosen kanssa ja vaihdoimme vielä pari sanaa kadulla. Ohi käveli Suvi Anne Siimes. Katseemme kohtasivat ja hän tervehti minua tuttavallisesti, aivan kuin meillä olisi ollut yhteinen salaisuus. Jäin miettimään, oliko se politiikkojen normaalia äänten kalastelua vai hohkasiko minustakin heti itsevarmempi julkinen eläin. Se arvoitus jää varmasti ikuisesti ratkaisematta.

Kello15.30 minua haastateltiin eduskunnan kirjastossa radion Kulttuuriuutisiin. Halusivat tietää jotakin ylestä aforismeista ja minun suhteestani niihin. Enemmän me keskustelimme ensi maanantain perustettavasta Suomen aforismiyhdistyksestä, jonka nimeksi minä olen ehdottanut Marginaliaa.