Meri - liian suuri minun runooni.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Paarmalta loppuu kerosiini ulapan yllä; ahvenfileissä outo sivumaku. 

 

 

Kun kuu heijastuu veden pintaan, sudenkorento telakoituu kaislaan. 

 

 

Kirva lukee lehteä. Ahmimalla. 

 

 

Kesää enää pieni tovi, elokuu on syksyn ovi. 

 

 

Varis musta murhemieli raakkuu kuusen latvassa. 

 

 

Ihme ihmiselle, vesimittarille toinen luonto. 

 

 

Puutikku ponihännässä,  heinä seipäällä. 

 

 

Kuin syksyinen puu suree mies ohenevia hiuksiaan.

 

 

Tuulenpesä,  lintujen asuntotilastoharha. 

 

 

Kitisevin airoin soutaa tiira yli sysipimeän saaren. 

 

 

Talo niin hiljainen, huoneissa räjähtänyt onni. Kuusiaidan takana fasaanien teräksiset kirkaisut.  

 

Laiturinnokassa mietiskelen äkkisyviä. 

 

 

Omenoissa muumiotauti. Käärin ne liinoihin ja hautaan maahan.