Olen kirjoittanut joskus spontaanisti ja nopeasti ainoasta vapaasta aiheesta eli kirjallisuudesta Kiiltomadossa. Koska arvelen, että ajatukseni herättävät soraääniä vappukrapulan kiusaamissa lukijoissani, tarjoan seuraavan kierroksen. Paikoitellen puheeni on huvittavan pompöösiä.

" Kun kirjoittamiskoulutuksesta tai luovan kirjoittamisen opettamisesta tulee tarpeeksi hyvä toimeentulonlähde tarpeeksi monelle, sitä aletaan puolustaa ja vahtia melko ärhäkkäästi. Se on nähty. Selvähän se. Kannattaa kuitenkin katsoa tarkkaan, ketkä sitä tukevat ja millä lihaksilla.

Sama pätee tietenkin moneen muuhunkn työhön, ensimmäiseksi tulee mieleen esimerkiksi politiikka ja varsinkin sosialidemokraatit, jotka ovat unohtaneet työväenliikeen asian täydellisesti. Vaalien alla tapahtui taas sama silmänkääntötemppu: demarit onnistuivat profiloitumaan työväenliikkeen puolueeksi ja tekivät siinä sivussa kokoomuksestakin porvaripuolueen. Tämä temppu ei olisi onnistunut edes David Copperfieldiltä. Sori, eksyin vähän sivuun, mutta olkoot.

Halutaanko tässä siis tehdä kirjoittamisenmaistereita tai kirjailijamaistereita. No, yliopistossa opettavat akateemisesti koulutetut ihmiset omia oppiaineitaan. Joten ensimmäisten kirjailijamaistereiden pitäisi siirtyä valmistumisensa jälkeen opetuspuolelle, koska vain heillä olisi tarvittava koulutus kyseiseen tehtävään.

Kuka sitten on kirjojen kirjoittamisen tai kirjoittamisen asiantuntija. Tai niiden opettamisen asiantuntija. Näyttäkää minulle se henkilö. Tai oikeastaan ei tarvitse, koska minun hyllyni ovat täynnä näitä henkilöitä kansien välissä. Voin ottaa oppitunnin milloin huvittaa. Se on ylellisyyttä, jota mikään kirjoituskurssi ei pysty minulle tarjoamaan. Voin opiskella dadaa, satiiria, runoutta, proosaa, aforismia, faabelia, ihan mitä vaan kirjallisuudenlajia ja sen kirjoittamista. Näyttäkää minulle parempi ohjelma, jos pystytte ja paremmat opettajat. Ja harvemmin menee sukset ristiin. Eikä maksa mitään minulle, eikä yhteiskunnalle.

 Ezra Pound totesi: "Kun joku puhuu sellaisesta alasta jota hän ei tunne niin hyvin että pystyisi luomaan jotain, häntä ei yksinkertaisesti kannata kuunnella."

Eli kirjojen kirjoittamista oppii parhaiten kirjailijoilta. Kirjat ovat minulle kirjailijoiden puhetta. Muutenkin viihdyn yhä paremmin ja paremmin kuolleiden kirjailijoiden seurassa.

Opiskelen kirjoittamisesta vain asioita, jotka kiinnostavat minua. Teen sen täysin oman aikatauluni mukaan. Se ei vaadi minulta minkäänlaista itsekuria, koska rakastan kirjallisuutta ja kirjoittamista.

Aivan pian minusta tulee kirjailija."