Tulin blogiin ja vilkaisin kommentit. Anonyymi kirjoitti ivallisesti: "Onko kuolema nyt IN?" Hetkeä myöhemmin vaimo huusi toisesta huoneesta telkkarin äärestä, että Arto Melleri on kuollut. Eli kyllä vaan, kuolema on nyt IN. Runous ja kuolema.

Mutta onko runoilija Melleri kuollut? Avaan kirjan ja alan lukea:

" ...Tuuli lennätti ratapihalla märkää lunta,/ja lakeuksilla supermarkettien takana/yhä varjoina vaelsivat/talonpoikaisarmeijat,/Karekset, Kosolat-/seisoin sohjossa Seinäjoen asemalla, yksin."

Jylhästi jättää jäähyväisiä nuori Melleri Seinäjoen asemalla.

"... ja taas kun keväässä haistan/syksyn savuttuneen hämärän,/yksinäiset illat,/pitkät matkat kirjastoon valottomalla/pyörällä;/pimeillä kujilla katson valaistuja ikkunoita/ja muistan;/muistan kaiken."

Kyllä Arto Melleri on vankasti elävien kirjoissa. Malja Mellerille! Tai sitten:

"Kesä on mennyt./Hylätyn mansikkamaan laidassa/ isäntä levittää kätensä, rikkinäiset taskunsa..."

Vaikka Ismo Alanko lauloi laulussaan Taiteilijaelämää näin, tekee imperfekti kipeää:

"Taiteilijaelämää, minä, Meller ja Morrison
taiteilijaelämää, nimeni historian kirjoissa pian on
taiteilijaelämää, niin kuin Eino, Pena sekä John
taiteiljaelämää, historian kellastuneet lehdet puista putoaa
ja lumi peittää maan."

Heikki Saure kirjoitti kritiikissään Etelä- Suomen Sanomissa Mellerin viimeisen kokoelman Arpinen lemmen soturi tiimoilta:

"Elävien kirjoissa -kokoelmassa on runo, jonka Melleri kirjoitti kitarakuningas Albert Järvisen muistolle. Se loppuu näin: "Miten monta kuolemaa on kuoltava/ennen kuin vastaan tulee Se Oikea,/sinä tiedät sen nyt/".

Melleri taisi siinä samalla kirjoittaa oman kohtalonsa."