Minusta on mielenkiintoista, että kirjailijat hakevat usein kirjoittamisen kuvastonsa urheilusta. "Romaanin kirjoittamiseen ryhtyminen tuntuu kuitenkin siltä kuin lähtisi rapakuntoisena maratonille." Lipovatko kirjailijat alitajuisesti sitä tahoa, joka leikkaa kirjallisuudelle kuuluvia rahoja budjetista?

Oletteko huomanneet että urheilijat hakisivat omat kuvastonsa kirjallisuudesta? Aivan. Eivät hae. Urheilijat eivät arvosta kirjallisuutta. Se on heidän mielestään knapsua, epänormaalia, hävettävää. Teemu Selänteen isä kirjoittaa kolmannesta, ei urheilevasta, pojastaan (muistinvaraisesti) näin:

" Huomasin, että hän otti paksun kirjan mukaan purjehdusretkelle. Tiesin heti, ettei hän ole täysin normaali."

Olisi riemastuttavaa vaihtelua kuulla moukarinheittäjien, painonnostajien tai korkeushyppääjien suusta kirjaillisuuden kuvastoa. Jääkiekossa on sentään kynämies, joka on mailataituri ja kikkailija.

Ei sovi kuitenkaan unohtaa Matti Nykästä, jonka filosofisaforistinen verbaaliakrobatia ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Nykänen ylittää kriittisen pisteen urheilunkin ulkopuolella.