I

SINGING HORSEMAN

Ostin jäljennöksen Jack.B. Yeatsin (1871-1957) maalauksesta The Singing Horseman Irlannin National Gallerysta Dublinista noin 15 vuotta sitten. Kun näin taulun, tiesin heti, että haluan siitä kopion seinälleni. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Tunsin selittämätöntä sukulaisuutta taulun kuvaan. Se oli ensimmäinen tauluni, jossa oli hevonen ja ratsastaja. Ihastuin asetelmaan ja aloin myöhemmin kerätä tauluja, joissa on hevonen ja ratsastaja.

En ymmärrä kuvataidetta ja yritän vain lyhyesti kuvailla sanoin tuntemuksiani ja vaikutelmiani taulusta.

Aluksi en edes erottanut taulussa hevosta saatikka ratsastajaa. Taiteilijan sotkuinen pensselin jälki, joka on todenäköisesti tarkasti nimetty maalaustekniikka, onnistui kuitenkin vangitsemaan huomioni ja astumalla pari askelta taaksepäin hahmotin koko kuvan. Se innosti minua. Tuli mieleen Jim Morrisonin Riders in the Storm. Maalauksen tunnelmassa oli selittämätöntä vaaraa ja tuttua hypnoottisuutta.

Ja vuosia myöhemmin Helsingin Savoyssa Christy Mooren tulkitsema Jim MacCarthyn Ride on toi heti taulun mieleeni: "Ride on, see you, I could never go with you, no matter how I wanted to."

Tavasin plakaattista taulun alta nimen "Singing Horseman". Nimi oli täysi kymppi. Se tarkensi heti mielikuviani ja vahvisti alkuperäistä ajatustani ratsastajasta myrskyssä. Ajattelin, että nuori mies ratsastaa hirmumyrskyssä ja laulaa karkottaaksen pelkonsa. Se laulaa ehkä jotakin uskonnollista, ehkä virttä.

Taulusta on mahdotonta erottaa ratsastajan kasvoja. Kädet on nostettu melkein kasvoille, mutta miksi, sitä voi vain arvailla.  Jos mies laulaa, kädet ovat kummallisessa paikassa. Pikemminkin mies huhuilee, rukoilee tai soittaa tinapilliä, suosittua irlantilaisten soitinta. Hevonen etenee reipasta ravia ja suitset eivät ole miehen käsissä. Miksi?

Taulu muistuttaa hyvää lausetta. Se on ladattu täyteen merkityksiä ja katsoja voi löytää sille uusia tulkintoja. Ajatus ja ilmaisu ravaavat käsi kädessä. Taulu jättää sopivasti kysymyksiä ilmaan.