Vuokko Marttala-Hurri haastattelee Lassi Kämäriä UP-uutispalvelussa. Hän on otsikoinut jutun Aforismi on levähdyspenkki:

 

Kuuden vuoden työnä taskuun mahtuva kokoelma


"Lause kevyt kuin henkäys - raskain vaihe takana."


Lause on aforismi äskettäin ilmestyneestä Lassi Kämärin esikoiskokoelmasta Loistava puhallus. Lauseita. Aforismi aforismin synnyttämisen vaikeudesta.

Siitä voi vähän arvailla kirjoittajan työn taustaa, kun käsissä on kuuden vuoden pohdiskelujen tuloksena taskuun mahtuva lausekokoelma. Ei kuitenkaan vähäpätöinen; kirjan takakansi jo kertoo, että tämä Erno Paasilinnan ja Samuli Parosen kirjallista perintöä esikuvanaan pitävä kirjoittaja ei tyydy pelkkiin sanaleikkeihin. Hän haluaa herätellä lukijoitaan, provosoidakin, ja antaa äänen niille, joilla sitä ei ole.


- Aforismilla voi ilmaista mitä vain. Lauseita syntyy monilla tavoilla: kuullusta, kirjoitetusta, nähdystä, välähdyksestä, varioimalla, mutta ei käskien. Se tulee, jos on tullakseen, eikä sitä voi ennakoida, Lassi Kämäri selittää lauseitaan - kuten hän kirjansa sisältöä nimittää.


Hänen mukaansa aforismeja kirjoittamaan oppii kirjoittamalla niitä. Hän harrastaa muitakin kirjallisuuden lajeja ja mainitsee faabelit, miniproosan, novellit ja runot. Aforismeista hän kiinnostui ystävänsä Erno Paasilinnan kirjojen vaikutuksesta.


- Jatkan Paasilinnan ja Parosen viitoittamalla yhteiskuntakriittisellä tiellä, mutta kirjoitan itse oman maailmani sanat. Ehkä en ole täysin välttänyt tartuntaa, mutta toisaalta: lapsillekin tartutetaan jotkut taudit tarkoituksella. Paasilinnan `Maailman sanoja ja tekoja` oli se teos, joka sysäsi minutkin tälle kiviselle aforismitielle, Kämäri toteaa.


Paasilinnan jalanjäljissä kun kulkee, valtaa ja instituutioita ei Kämärikään päästä vähällä. Kritiikin aiheita löytyy kyllä. "Ei valta Suomessa kansalle kuulu vaan amerikkalaisille eläkesäätiöille."

"On paikkoja, joissa totuuden täytyy liikkua valepuvussa."

Kämäri työskentelee eduskunnan kirjastossa.


- Eduskunta on ympäristönä inspiroiva. En ole niin lähellä aurinkoa, että siivet syttyisivät palamaan, mutta en niin kaukana, etten ymmärtäisi mitä siellä tehdään ja jätetään tekemättä. Olen oivallisessa tarkkailuasemassa suurennuslasi kädessä. Joillakin tuntuu olevan käsitys, että olen tehnyt vain siistejä sisätöitä eduskunnan suojassa ja epäilevät kompetenssiani kritisoida yhteiskuntaa tai puhua esimerkiksi köyhyydestä. Se ei pidä paikkaansa, hän huomauttaa. Nuoruudessa näkökulmaa elämään on karttunut vaneritehtaassa viilujen uuniin heittäjänä, metsurina, mielisairaanhoitajana, Alkon myyjänä, postimiehenä, muusikkona sekä maatyöläisenä navetassa ja pelloilla.


Vanhat elämänviisaudet elävät uutta tulemistaan, mutta myös tämän päivän oivalluksia tarvitaan. Aforismin sisältämä ajatus voi olla hauska tai satiirinen siinä kuin pohdiskeleva ja nopea sivalluskin. Näitä kaikkia löytyy Lassi Kämärin katekismuksenkokoisesta kokoelmasta.


- Ehkä vaikeinta aforismien kirjoittamisessa on tavoittaa sekä sisältö että sanomisen vaivattomuus. Aforismien lukeminen ja niiden verkkainen pohdiskelu puolestaan on verratonta vastapainoa hektisen ajan hektiselle elämänmenolle. Lauseen voi lukea silloin kun sopii. Aforismi on kuin levähdyspenkki, jolle voi hetkeksi istahtaa, Lassi Kämäri määrittelee.


Vaikka kirja on taskukokoinen ja lauseet lyhyitä, sen sisältö voi lennättää maapallon joka kolkkaan, avaruuteen ja vielä kauemmas: "Hyvähän se on Jumalan selän takaa huudella".
Entä mitä ajatuksia kehkeytyykään seuraavasta ajatuksesta: "Eniten rautalankaa kuluu koulutettuihin idiootteihin". Mieti hetki. Avautuuko? - Kullekin lukijalle omalla tavallaan.


 

Kämärin esikoisen ensimmäinen painos myytiin loppuun kolmessa viikossa. Siitä on hyvä jatkaa.