Turun Sanomissa 12.6.2005 Miia Keski-Petäjä haastattelee Sami Feiringiä ja Lassi Kämäriä. Otsikko on Mietelmällä menee hyvin:

Aforistikko Lassi Kämäri oli matkalla linja-autolla kotiin, kun lävistyksillä koristautuneiden teinityttöjen mehevä puhe teki vaikutuksen. Tulevaisuudesta ei olisi hätää, sukupolvien ketju jatkuisi vahvana. Kämäri puki arkipäivän havaintonsa lauseeksi, syntyi aforismi: "Kieli elää, lävistettynäkin."

Kämärin aforismit - tai lauseet, kuten hän niitä mieluummin kutsuu - ovat tiiviisti kiinni nykyhetkessä. Niissä kritisoidaan valtaa ja instituutioita sekä annetaan ääni niille, jotka eivät sitä normaalisti saa kuuluviin: köyhille, lapsille, vanhuksille, asunnottomille, luonnolle. Idealismi ja kyynisyys kilvoittelevat päällepäsmärin roolista.

- Olen jalkauttanut aforismin, se on helposti lähestyttävää arkista havainnointia, ei mitään ihmeellistä ylhäältä annettua neroutta. Pitää olla tarkkana ja osata kuunnella, mitä ympärillä tapahtuu, pari kuukautta sitten ensimmäisen aforismikokoelmansa julkaissut Kämäri määrittelee.

Ulommaisena kirjallisuuden lajeista

Kämärin Loistava puhallus -teoksen ensimmäinen viidensadan kappaleen painos myytiin loppuun kolmessa viikossa, nyt kaupataan toista painosta täyttä päätä. Tämän vuoden aikana on julkaistu jo viitisen muutakin aforismikokoelmaa. Suomen aforismiyhdistys perustettiin huhtikuussa. Vähän aikaa sitten päättynyt, vielä ratkeamaton aforismikilpailu keräsi osanottajia monin verroin odotettua enemmän. Alkavalla viikolla järjestetään Paimiossa toiset valtakunnalliset aforismipäivät.

Mietelmillä menee tämän päivän Suomessa hyvin.

- Olisi väärin sanoa, että ne ovat muodissa, mutta viimeisen parin vuoden aikana nostetta on selvästi ollut ilmassa, aforismiyhdistyksen puheenjohtaja Sami Feiring arvioi.

- Kirjallisuuden lajeista olemme marginaaleista marginaalein. Meihin verrattuna runouskin on todella mediaseksikästä, yhdistyksen varapuheenjohtajana toimiva Lassi Kämäri asettaa mittasuhteet kohdalleen.

Silti hyppäyksen huomaa. Ollaan vuoden puolivälissä, ja jo nyt aforismikirjallisuuteen laskettavia teoksia on ilmestynyt 2000-luvun normaalin vuosijulkaisutahdin verran. Enemmän kuin itsenäisinä kokoelmina, aforismeja ilmestyy lehdissä ja kirjojen osina. Aforismiyhdistyksessä uskotaankin suunnan olevan nouseva ja aforismien suosion kasvun olevan vasta aluillaan.

Ei aforismi ilman tunnustusta ole jäänyt aiemminkaan. Yksi tämän kevään aforismikirjailijoista, Markku Envall, sai aforismikokoelmallaan Samurai nukkuu Finlandia-palkinnon jo 1990.

Tekstiviestit tasoittaneet tietä

Ohjakset tiukkana -asenteesta huolimatta Feiring ja Kämäri iloitsevat kasvaneesta suosiosta. Erityisesti ilahduttaa, ettei aforismeja enää mielletä yksin akateemisten harmaahapsisetien lajiksi.

- Aiemmin monikaan ei olisi kehdannut sanoa kirjoittavansa tai lukevansa aforismeja, mutta suhtautuminen on muuttunut. Keski-ikäiset ja iäkkäämmät naiset muodostavat tälläkin kulttuurin saralla merkittävän osan kiinnostuneista, mutta myös nuoret ovat löytäneet aforismit. Monet teini-ikäiset ovat valtavan innostuneita, Kämäri tietää.

Osansa innostukseen voi olla Kämärin peräänkuuluttamalla ajankohtaisuudella. Sillä, että aforistikot ovat tarttuneet tähän päivään ja kirjoittavat ihmisiä lähellä olevista asioista. Selitystä suosiolle haetaan myös tekstiviestikulttuurista.

- Se suosii lyhyttä ilmaisua, mikä tasoittaa tietä aforismeihin. Elämänrytmi on muutenkin hektinen, ja ihmiset haluavat nauttia nopeasti. Aforismi ei lajityyppinä ole nopea vaan kypsyy ajattelusta, mutta se on silti nopea nautittava verrattuna romaaniin, Kämäri pohtii.

Mitään ei voi lisätä eikä ottaa pois

Mietelause, kansanviisaus, aforismi? Luonnosta, rakkaudesta, yhteiskunnasta tai hengellisyydestä ammentava aforismi? Teepussiaforismi?

Vaikka rajanveto tyylilajien välillä on työlästä, aforistikolle aforismin olemus on selvä.

- Lyhyt, tiivis, ytimekäs muotoilu, jossa asiaan sisältyy oivallus. Pelkkä sanaleikki ei ole aforismi, sillä aforismissa on tarve pohtia asioita, ja yrittää jopa löytää niihin ratkaisuja, Feiring määrittelee ja lisää Envallin tai Kämärin edustavan tällaista jalostuneempaa taideaforismia. Muita suomalaisia arvostettuja aforistikkoja ovat muun muassa Paavo Haavikko, Erno Paasilinna, Samuli Paronen ja Helena Anhava.

- Hyvä aforismi pyrkii absoluuttisuuteen, se on lause, johon ei voi lisätä mitään eikä ottaa pois. Silti se aukeaa moneen suuntaan ja on avoin tulkinnoille, aforismin ilmaisumahdollisuuksia rajattomiksi kiittävä Kämäri aprikoi.