Rauno Räsäsen pursuilevan runsaan blogin annista on tullut minulle pohdiskelun lähde ja keidas. Löydän sieltä ristiriitaisuutta ja virkistystä kesäisen ajatteluni nihkeyteen ja henkiseen velttouteen.

"Lasten kasvatus on kutsumus, jossa täytyy ymmärtää hukata aikaa voittaakseen aikaa." Jean Jacques Rousseau

Lauseessa ei ole sinänsä mitään vikaa, tällä kertaa lause tulee vain väärän henkilön suusta, Rousseaun suusta. Ja osoittaa mitä suurinta tekopyhyyttä. Lainaan tässä pätkän Rousseaun oman elämän tarinaa:

"Mistä Rousseau sai kammottavan käsityksensä valtiosta?

Jos katsomme hänen elämäänsä, vastaus on selvä. Rousseau oli boheemi vaeltaja. Hänellä oli useita naissuhteita, ja enimmän osan elämäänsä hän eli Therese-nimisen pesijättären kanssa, joka oli yksi hänen rakastajattaristaan. Theresen lapsen syntymä oli Rousseaulle merkittävä haaste: asettuisiko hän aloilleen, ottaisiko hän vastuun, jota isyys ja perhe edellyttävät? Vastaus oli tyly ei. Rousseau sanoi, että lapset latistaisivat hänen elämäntyylinsä ja riistäisivät häneltä arvostetun aseman, jonka hän oli saavuttanut aikansa seurapiireissä.

Rousseau pakotti Theresen luovuttamaan lapsen orpokotiin. (Nykypäivänä hän painostaisi Theresen aborttiin.) Vuosien saatossa Rousseau sai yhteensä viisi lasta. Jokainen jätettiin syntymänsä jälkeen orpokodin portaille. Ystävien kritisoidessa Rousseauta hän yritti perustella tekonsa oikeutusta. Hän väitti, että lasten luovuttaminen orpokotiin oli parasta, mitä hän saattoi heidän hyväkseen tehdä; että valtio olisi häntä parempi isä ja suoriutuisi häntä paremmin lasten kasvatuksesta ja kouluttamisesta.

Näistä ajatuksista tuli myöhemmin Rousseaun poliittisen filosofian kulmakivi. Pyydettyään valtiota isäksi lapsilleen Rousseau kehitti teorian valtiosta kaikkien ihmisten isänä. Valtiolle kuului vastuu mielemme ja alamaisuutemme muokkaamisesta. Historioitsija Paul Johnsonin sanoin Rousseau näki kaikki kansalaiset "isättömien orpokodin lapsina".

Rousseau saattaisi hämmästyä, jos hän tietäisi, miten paljon 20. vuosisadan julmuuksia oli suoranaista seurausta hänen yrityksestään selittää henkilökohtainen vastuuntunnottomuutensa oikeaksi: keskitysleirit, kansanmurhat, valeoikeudenkäynnit…"

Silti en voi ihailematta lukea esimerkiksi Rousseaun kirjaa Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista. Niin ajankohtaista ja radikaalia yhteiskuntakrittiikkiä kirja pitää sisällään. Se on klassikko, johon soisin monien tarttuvan..

"Älkäämme etsikö luonnollisuuta turmeltuneista olennoista vaan niistä, jotka käyttäytyvät luonnollisesti." Aristoteles, Politiikka 1:5