Olen addiktoitunut blogimaailmaan. Surffailu blogilta toiselle vie kohtuuttomasti aikaa. Koen jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, että en keskity kirjalliseen toimintaan.

Perimmäinen ajatukseni siitä, että kerron vain Loistavan puhalluksen tiimoilla tapahtuvista ajatuksista on hämärtynyt ajat sitten, pahasti, täysin. Syynä on tietenkin sekin, että kirjasta ei ole enää puhuttu. Kirjan elinkaari on siis nykyään lyhyempi kuin legendaarinen "syksystä jouluun". 

Olen yrittänyt osallistua yleiseen blogikeskusteluun, mutta koen, ettei minulla ole ollut mitään tähdellistä tai uutta sanottavaa mihinkään. En pysty herättämään keskustelua. Se herättää tietenkin minussa ajatuksen, että onko minulla silloin mitään sanottavaa tai annettavaa kirjailijanakaan.

Kirjoitukseni "London calling" kuitenkin synnytti keskustelua, vihakeskustelua. Pohdiskeluni "kaikkien syyllisyydestä" ei ole mitenkään uusi tai yllättävä. Asia käsitettiin niin, että asetuin terroristien puolelle, vaikka halusin vain tarkastella asiaa vähän eri näkökulmista, joka käy paremmin ilmi kommenttiosaston keskustelusta.

Sain aika lailla vihapostia, joissa minua kutsuttiin mm. pelleksi, puunhalaajahipiksi,  syytettiin vasemmistoelitiin perseennuolemisesta jne. Kukaan kommentoijista ei tietenkään esiintynyt omalla nimellään.

Välillä minulla on tapana katsoa vuodatus.netin hallintasivujen mainiosta tilastosta viittaukset itseeni ja blogiini. Äskettäin pahoitin mieleni erityisesti kahdesta blogikirjoituksesta. Toisessa Illuusia syytti minua eettisyyden ja moraalin puutteesta, kun en olllut linkittänyt hänen sivujaan, joissa oli puhuttu häpeästä. Miten minä olisin sen voinut tehdä, kun en olllut koskaan aikaisemmin lukenut hänen blogiaan? Toisessa kirjoituksessa taas Leevi Lehto tölväisee minua kotisivullaan London Calling- kirjoituksesta ja paljastaa sanavalinnoillaan asenteestaan minuun ja ajatteluuni enemmän kuin ehkä itse ymmärtääkään:

" July 10, 2005 8:40 AM I was wrong to claim the Finnish Blogosphere is slow to react to what happened 7/7 in London. In truth, it only took hours for one of its leading "thinkers" to side with the terrorists (N,F). Once again, I've got to admit I'm ashamed to be a Finn."

Kirjoitin tässä vähän aikaa sitten siitä, että minulla on kaikki valta omassa blogissani, olen oman blogini diktaattori ja tyranni. Sanoin, että se on helvetin mukavaa. Mutta unohdin mainita, että minulla on myös valta poistaa blogini yhdellä napinpainalluksella. Se on minun suurin valtani, ja siitä ajatuksesta on tullut hyvin houkutteleva, koska en halua enkä aio toimia kenenkään virtuaalisena paskatunkiona tai tikkatauluna.