Ostin tänään lisää tilaa cd-levyilleni, kaksi tornia. Se aiheutti taas kerran vinyylien elintilan ja soitettavuuden huononemista.

Sain naarmun omaantuntooni. Vinyylien alennustila jäi naksumaan aivojeni kovalevylle. Aivan kuin olisin laiminlyönyt parhaita ystäviäni. Hypistelin vinyylejä ja tutkiskelin niiden fantastisia kansia lohduttaakseni itseäni. Pistin pyörimän Fabulous Thunderbirdsin levyn T-Bird Rhythm. Kun neula, uskollinen, kiersi uraa, sen lämpö ja pulssi täytti huoneen, sitten minut. Teki mieli lasillista punaviiniä ja rommilla aateloitua piipullista.

Runoililija Timo Lappalainen kirjoitti joskus runon, jonka nimi oli PIONEER PL-430:

"Soitettuaan levyn loppuun/äänivarsi palaa/yksin takaisin."

Runon muistaminen tekee minut aina alakuloiseksi. Niin nytkin. Hihna ei enää pyöritä tuoreita ajatuksia. Voin mainiosti siirtyä yläkertaan kuuntelemaan vanhoja vinyylejä.