Omassa blogissaan Illuusia tuomitsee omakustannekirjoittajat ryhmänä:: "Mainittakoon, että on yksi ryhmä kirjoittajia, joita minun on vaikea ymmärtää. Omakustannekirjoittajat. Miten jollain voi olla niin sokea kunnianhimo, että lukumarkkinoille pääsemiseksi on jopa maksettava itse. Missä on itsekritiikki?"

Jos tarjoaa tarjottimella näin löysiä yleistyksiä, kannattaa tarkastella ensin niiden totuusarvoa. Ja koska aihe vaatii mielestäni laajempaa käsittelyä, teen sen mieluummin omassa blogissani kuin Illuusian kommenttiosastolla.

Illuusian on vaikea ymmärtää omakustannekirjoittajia. Siinä hän edustaa valtavirtaa, suurta enemmistöä. Aikalaisten on ennekin ollut vaikea ymmärtää omakustannekirjoittajia. Aivan ensimmäiseksi tulee mieleen William Blake, joka lienee maailman kuuluisin omakustanteiden väsääjä, joka monisti teoksensa etsaamalla, kun ei saanut kustantajaa. Toiseksi itsekritiikkiä Illuusia voisi perätä vaikka Paavo Haavikolta, jonka omistama yhtiö Art House suoltaa Haavikon kirjoja kuin liukuhihnalta tai Hannu Heliniltä, joka on kustantanut pinon runokirjojaan omakustanteina siitä lähtien, kun kustannusyhtiö lopetti runojen julkaiseminen ja jätti runoilijan tyhjän päälle. Minusta tuntuu, että näitä miehiä ajaa/ajoi lukumarkkinoille näkevä kunnianhimo, todellinen kirjallisuutta valaiseva liekinheitin, intohimo.

Yleensä omakustannekirjoittajista ovat huolissaan ne, jotka uskovat olevansa kirjallisuuden portinvartijoita, kirjallisia ortodokseja, jotka uskovat instituutioiden tuottamaan kirjallisuuteen, koneistoon, järjestelmään, joka on heidän mielestään kaiken laadun tae. Kaikki muu on paskaa, mikä ei tule koneiston lävitse. Voisi puhua lähes sokeasta uskosta järjestelmään. Mistähän sellainen harha syntyy? Onko se kaunaisuuta, kateutta vai tietämyksen vähäisyyttä?

En ole koskaan ymmärtänyt, mitä haittaa omakustanteista voisi olla kenellekään. Ne kustannetaan omilla varoilla. Ne eivät ole apurahojen piirissä. Ne toteuttavat jonkun ihmisen unelman. Ne eivät tunge syliin kauppojen hyllyiltä tai lehtien mainoksista. En ole koskaan kuullut kirjailijoiden halveksivan omakustannekirjoittajia. Eivät he pelkää reviirinsä puolesta. Kirjailijat mittaavat tekstin laatua, lopputulosta, kirjaa, eivät tietä sen saavuttamiseksi. Miksi Illuusia haluaa mitätöidä omakustannekirjoittajat näin ehdottomasti? Miksi?

Itse olen törmännyt kirjallisissa ympyröissäni moniin omakustannekirjoittajiin. Heidän kirjansa ovat olleet  hyvin eri tasoisia, mutta yhteistä heille on ollut vilpitön ilo omien ajatuksien julkaisemisesta.

Kaikissa taidemuodoissa on omat harrastajaryhmänsä, jotka janoavat tekstejään, kuviaan, musiikkiaan, patsaitaan jne. julkisuuteen. Suotakoon se julkisuus heille, omakustannettukin, jos se tuottaa heille iloa ja mielihyvää, eikö totta? Eihän se ole keneltäkään pois, eihän?