Cruzsidebyside.gif

Monille Fender Stratocaster on se ainoa oikea sähkökitara, skeba, lankku. Kuuluisimpia Stratomiehiä ovat  olleet ainakin Jimi Hendrix, Eric Clapton, Jeff Beck, Richie Blackmore, Stevie Ray Vaughn, Rory Gallagher ja Mark Knopfler. Suomessa tuhoisinta jälkeä Stratolla ovat tehneet Dave Lindholm Bluesoundsin levyllä Black kappaleessa T.H.E World. Ja tietenkin Esa Pulliainen vaikkapa Tuomari Nurmion levyllä Kohdusta hautaan tai Sorsakosken ja Agentsin levyillä. Käsittääkseni myös Hurriganesin Roadrunnerilla murisee enimmäkseen Stratocaster Albert Järvisen kourissa.

Siihen aikaan, kun minä aloin soittamaan, Stratocasterit tehtiin vielä Amerikassa. Tuskin se enää silloinkaan mitään käsityötä oli, mutta kelpo keppi ellei paras. Japani matki, kopioi ja varasti kaikki mahdolliset jenkkien tuoteinnovaatiot ja pian Stratoakin alettiin valmistaa lisenssillä Japanissa. Japsistratot olivat laatukitaroita, hyvää työtä. Sen vanavedessä syntyivät Ibanezit, Ariat, Tokait ja Squirerit, jotka olivat puhtaita Straton jäljitelmiä. Mutta koska työn hinta nousi, siirtyi Stratocaster seuraavaksi Meksikoon ja Koreaan, jossa työvoimakustannukset olivat pienemmät. Rahalla ei ole isänmaata, eikä tuotteilla. Uusimpia Stratoja valmistetaan Kiinassa. Ja kun Afrikan kehitysmaat potkaisevat teollisentuotannon käyntiin, Stratocaster siirtyy sinne.

Fender Stratocasterin valmistaminen kertoo globalisaation historian yhden tuotteen osalta. Sen soinnuissa soi mm. käsityöperinteen kuolema, liukuhihnojen loputon nitinä ja alipalkattujen kansojen murhe.

Minulla on ollut vain yksi Stratocaster, kermanvärinen, kammella varustettu yksilö Meksikosta. Se oli paska skeba. Vaihdoin sen Koreassa valmistettuun Epiphonen Jazz Modeen. Senkin myin jo vuosia sitten. Tällä hetkellä minulla on Kiinassa valmistettu Ibanez Artcore AFS75T, joka matkii Gretschin Bigsbyä.

Ibanez Artcore AFS75T Electric Guitar