Minun mielikuviani varastetaan, tuhotaan ja manipuloidaan koko ajan, joka päivä. Se on niin yleistä, että harvoin edes havahdun huomaamaan sitä, mutta törkeimmät tapaukset kyllä suututtavat minua. Ne pitäisi saattaa rikoslainsäädännön piiriin. Otan kolme esimerkkiä:

1. Vivaldin musiikki

Kun lyön Neljä vuodenaikaa soittimeen ja musiikki tulvahtaa ämyreistä, mieleeni tulee kuva Vesa- Matti Loirista, joka istuu salkku sylissää puiston penkillä ja yrittää saada kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Spede Shown vakiosketsissä käytettin Vivaldin musiikkia.

2. Ken Keseyn Yksi lensi yli käenpesän

Olin lukenut Keseyn kirjan jo paljon ennen kuin Milos Forman teki siitä elokuvan. Vaikka elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan hyviä, en haluaisi nähdä Jack Nicholssonin naamaa, kun luen kirjaa MacMurphyn seikkailusta mielisairaalan maailmassa.

3.LP-levyt > CD-levyt

Älppärit olivat taideteoksia, joissa kappaleiden järjestykset ja kannet muodostivat harkitun kokonaisuuden. Nyt näiden levyjen cd-versioihin on lisätty bonusbiisejä koukuksi ostajille, samalla on tuhottu taiteellinen kokonaisuus. Se on sama kuin  Da Vincin Viimeiseen ehtoolliseen alettaisiin jälkeenpäin lisäillä uusia henkilöitä nurkkiin nököttämään..

Mozartin ja Bachin kuuntelun pilaa nykyisin mielikuva rantatietä kiitävästä japanilaisesta perheautosta tai juhlamokkaa hörppivästä soittimenrakentajasta tai rautaa taivuttelevasta sepästä työnsä äärellä kahvikuppi kädessä.

Rakastamieni kirjojen sivulla eli mielikuvituksessani seikkailevat Mel Gibson, Meryl Streep, Robert de Niro, Robin Williams tai Gerald Depardieu. He ovat varastaneet mielikuvitukseni rakentamilta sankareilta ja varsinkin minulta kaiken mitä minulla  oli - mielikuvituksen luoman kirjallisen maailman henkilöineen ja identiteetteineen.