soleil.gif

Arvoisat lukijat, kuulisin mielelläni mielipiteitänne tästä aforistisesta sarjatekniikkakokeilusta.

Ajan sanat lumiselle preerialle.

Stetsonin varjosta tarkastelen niiden vikurointia.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Voisin lassota ne lauseisiin ihan missä järjestyksessä tahansa.

 

Kuitenkin vain yhdessä, oikeassa.

 

Jokaisella sanalla on oma paikkansa lauseessa.

 

Jos sitä ei löydy, lause nilkuttaa.

 

* * *

 

Sanan vapaus loppuu lauseeseen.

 

Ei sanaa silti kesytetty ole.

 

* * *

 

Minun polttomerkkini löytyvät sanoista ja lauseista.

 

Näillä seuduilla varkaat hirtetään lähimpään tukevaan oksaan.

 

Silti monet ottavat riskin.

 

Sanojen paimentamisessa riittää kyllä haastetta yhden miehen elämään.

 

* * *

 

Jos pääsen perille, yritän myydä lauseet.

 

Eikä sananlaskua ole helppoa tyrkyttää muiden maksettavaksi.

 

Onneksi ostajia kiinnostaa enemmän laatu kuin määrä.

 

Hetkisen katselen millainen varjo minusta piirtyy maisemaan.

 

Sitten kokoan uusia lauseita ja ajan ne taas läpi tuntemattoman kielen.

 

* * *

 

Eniten lauseita pilaavat ne, jotka luulevat osaavansa niitä käsitellä.

 

Kilistelevät kannuksiaan, vaikka eivät pysy säyseimmänkään selässä.

 

Saatanan konitohtorit!

 

Eivätkö he ymmärrä: kieli on rodeo.

 

* * *

 

Suljen lauseet pisteillä perässäni kuin aitausten portit ja leiriydyn.

 

Puu kipunoi nuotiossa, taivas tähtiä täynnä.

 

Olen yksinäinen cowboy kaukana kotoa.

 

* * *

 

Kun sana hirnahtaa lauseessa, säpsähdän.

 

Nousen ylös ja katson lauseen vielä kerran läpi.

 

Sanojen hikiset kyljet höyryävät viilenevässä illassa.

 

* * *

 

Pimeässä kiiluvat petojen nälkäiset silmät.

 

Vaanivat ontuvaa sanaa, voimatonta lausetta.

 

Hyvistä lauseista ne eivät edes piittaa.

 

Etsivät raadeltavaa.

 

                    * * *

 

Jokaisen on ratsastettava auringonlaskuun omilla sanoillaan, mietin ja ummistan silmäni.