Perkeleen lämmin ja kolhuinen olo tulee tästä kuvasta. Melkein kuin olisi itse kameran takana. Miettii, että millainen ääni Parosella oli. Varmasti hiljainen, mutta kuuluva. Onko takana kesäinen niitty elämää tulvillaan? Vai istuuko Paronen puiston penkillä? Parosella on parhaat päällä. Seilonen kävi haastattelemassa Parosta ja taisi tehdä siitä jutunkin Parnasson. Onko kuva siltä reissulta? 

Paronen oli kuulemma Lahdessa pelastusarmeijan yömajassa, kun hän kuuli, että hänen ensimmäinen kirjansa kustannetaan. En edes yritä tajuta ilmoituksen merkitystä Paroselle porvarillisen unelmani keskellä; silti häivähdyksen tajuan.

Parosen aforismikokoelman lopussa on Hannu Mäkelän koskettavat jälkisanat. Vähän ennen kuolemaansa Paronen lähettää kirjeen Mäkelälle:

Ahvenistolla 24/7 -74

" Hannu!

Kiitos käynnistä. Olen ollut hyvin huonona. Se on sittenkin kai kasvi rinnan oikealla puolen. Kaikki oireet kuulemma viittaavat siihen, vaikka siitä kasvista on ollut vaikea havaita. Yöt ovat pahimmat. Ei kai niitä enää montaa ole. Maailma supistuu koko ajan, ja muuttuu. En jaksa kiinnostua enää sanomalehdistäkään. Syksyn kirjauutuksista ehdin tuskin nähdä vilaustakaan.

Tämä elämäni aika jonka olin yhteydessä sinne, oli henkisesti (ja muutenkin) rikkain ja antoisin. Terveiseni Sinulle, ja myös Haavikolle ja Anhavalle.

Samuli"

Ai niin, olen kuullut parilta eri henkilöltä, että Hannu Mäkelä kirjoittaa parhaillaan kirjaa Samuli Parosesta. Ehkä saan kirjasta vastauksia kysymyksiin, jotka minua askarruttavat.